Viite:            Lausuntopyyntö VN/480/2021

Asia:         Luonnos Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi varhaiskasvatuslain muuttamisesta

Vammaisfoorumi ry on 28 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää vammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Vammaisfoorumi edustaa jäsenjärjestöjensä kautta noin 223 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä.

YLEISTÄ

Vammaisten henkilöiden osallistaminen päätöksentekoon ajoissa

Vammaisfoorumi kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta lausua varhaiskasvatusta koskevasta lakiesityksestä. Vammaisfoorumi katsoo, että lakiehdotus on lähtökohdiltaan hyvä ja kannatettava. Sen kautta on mahdollista edistää YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta (SopS 26-27/2016, vammaissopimus) ja sen velvoitteiden täyttämistä Suomessa. Varhaiskasvatuksen lainsäädäntöä uudistaessa on syytä erikseen huomioida sopimuksen vammaisia lapsia koskeva 7 artikla sekä koulutusta koskeva 24 artikla.Vammaissopimuksen tehtävä on ohjata kansallisen lainsäädännön kehittämistä. Kyse ei ole pelkästään arvopohjasta tai ideologiasta.

Vammaisfoorumi on tietoinen, että asiasta annettava lausunto on poikkeuksellisen pitkä, mutta lausunnon tavoitteena on täydentää ministeriön henkilöstön tietoisuutta vammaissopimuksesta ja auttaa hallituksen esityksen laatimisessa. 

Vammaisfoorumi korostaa vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan velvoitetta: laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja politiikkaa, joilla yleissopimusta pannaan täytäntöön, tulee vammaiset henkilöt osallistaa neuvotteluihin.

Varhaiskasvatuslain uudistuksessa vammaisten lasten ja heidän huoltajiensa näkemyksien kuuleminen lain valmisteluvaiheessa olisi pitänyt toteuttaa tiiviimmässä yhteistyössä vammaisia lapsia edustavien järjestöjen kanssa. Lausuntokierrosta olisi tullut pidentää.  Se on verraten lyhyt vammaisten lasten tarvitseman tuen merkittävyyteen nähden. Myös kansallinen lapsistrategia on nostanut haavoittuvien lasten aseman turvaamisen ja tarpeidensa tunnistamisen yhdeksi tärkeimmistä linjauksistaan.

Vammaisuuden uudistunut määritelmä lisättävä esitykseen

Vammaissopimus täsmentää vammaisuuden määritelmän uudella tavalla: vammainen henkilö ei ole toiminnan kohde, vaan toimija. Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka ympäristön erilaisten esteiden vuoksi estää heidän täysimääräisen osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Vammaisen lapsen toimintamahdollisuuksia tulee tukea heti, kun huomataan tuen tarpeen olevan ilmeinen, eikä jäädä odottamaan diagnoosia. Ympäristössä kohdattu este vähentää lääketieteellisen diagnoosin merkitystä, sillä kyse on ennemminkin esteiden poistamisesta sopimuksen ja yhdenvertaisuuslain (1325/2014) määrittelemien positiivisen erityiskohtelun ja kohtuullisten mukautusten avulla – joihin mm. kolmiportaiseksi malliksi kutsuttu menettely liittyy.

Vammaisfoorumi vaatii, että vammaisuuden muuttunut määritelmä sisällytetään esitysluonnoksen nykytilaa arvioivaan osuuteen, ja että käsitettä käytetään johdonmukaisesti koko esityksessä.

Inkluusio

Perustuslakivaliokunta katsoi varhaiskasvatuslakiesitystä koskevassa lausunnossaan (PeVL 17/2018 vp), että varhaiskasvatusta koskevaa sääntelyä on ensisijaisesti arvioitava perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettuna sosiaalipalveluna, vaikka tehtävä on siirretty opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Samanaikaisesti on huomioitava, että vammaissopimus edellyttää vammaiset opiskelijat osallistavaa koulutusjärjestelmää kaikilla tasoilla. Vammaisilla lapsilla, koululaisilla ja opiskelijoilla on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa ja siihen tarvittava yksilöllinen tuki. Tämä ei estä sitä, että lapsi saa opetusta sopivan kokoisessa pienryhmässä tai varhaiskasvatusympäristössä, joka ei ole lähimpänä hänen kotiaan, jos se on paikka, jossa turvataan hänen oikeutensa ja etunsa parhaiten.

Inkluusio (inclusion) tai inklusiivinen kasvatus (inclusive education) viittaavat Yhdistyneiden Kansakuntien ja UNESCO:a kehitettyyn ajattelutapaan, jossa korostetaan kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta kuulua tavallisiin yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin erillisiin palvelujärjestelmiin. Inkluusion käsite esiintyi ensimmäisen kerran YK:n ohjelmista Salamancan julistuksessa ^[1] vuonna 1994.  Siinä vaadittiin periaatteessa kaikkien vammaisten henkilöiden oikeutta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa. Erityisluokkasijoitusten tuli olla vain ”harvinainen poikkeus”.

Inkluusion käsite sai oikeudellista painoarvoa v. 2006 kun se sisällytettiin YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Ihmisoikeussopimus tuli voimaan v. 2008 ja Suomi ratifioi sen osaksi kansallista lainsäädäntöä v. 2016. Tästä syntyy velvoite huomioida vammaissopimus kaikessa lainvalmistelussa ja varmistaa, että säädettävä lainsäädäntö on sen kanssa sopusoinnussa.

Hallituksen esitysluonnoksessa toistuvia inkluusion ja inklusiivisuuden käsitteitä ei ole avattu riittävästi (esim. S. 16-17). “Kaikille yhteinen” ei ole lainsäädännöltä edellytettävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta riittävän selkeä ja yksiselitteinen ilmaisu. Esityksessä on YK:n vammaissopimuksen 24 artiklan ja YK:n vammaisten henkilöiden siitä antama yleiskommentti nro 4 oikeudesta inklusiivisuudesta koulutukseen huomioiden esimerkiksi tuotava esiin, millä keinoilla vammaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita tunnistetaan kattavasti sekä esimerkkejä siitä, millaisilla kaikille sopivilla toimintatavoilla ja toisaalta yksilöllisiin tarpeisiin vastaavilla tuen muodoilla ammattilaiset voivat poistaa esteitä eli toteuttaa inkluusiota. Osa näistä on toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä, mutta lainsäädännöllä on ohjattava varhaiskasvatuksen järjestäjiä luomaan edellytykset myös vammaisten lasten oikeuksien toteutumiselle. Toimenpiteiden lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjältä on edellytettävä niiden toteutumisen seurantaa ja arviointia.

Kun inkluusio toteutuu hyvin ja tuen muotoja käytetään joustavasti lapsen muuttuvien tarpeiden mukaan, vammainen lapsi kokee ja ajattelee, että hän kuuluu joukkoon. Hän tunnistaa vahvuutensa ja sen, milloin hän onnistuu, kun varhaiskasvatuksessa aikuisten tavoitteena on vammauttavien esteiden ja rajoitteiden vähentäminen ja poistaminen varhaiskasvatusympäristöstä. Taloudelliset perustelut eivät saa mennä lapsen edun ja yksilöllisen tuen järjestämisen edelle, sillä tavoitteena on lapsen syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Onnistunut inkluusio edellyttää riittäviä resursseja, erityisosaamista sekä oppimisympäristöjen esteettömyyttä ja saavutettavuutta varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa.

Vammaisfoorumi yhtyy Varhaiskasvatuksen opettajien liiton (VOL) näkemykseen siitä, että kolmiportaisen tuen lainsäädäntö on liian väljä eikä varhaiskasvatuksessa riittävästi ohjata tuen tarpeen arviointiin. Lisäksi kunnissa on virheellisiä käsityksiä siitä, että kolmiportainen tuki etenee aina portaittain. Mikäli lapsen yksilöllinen tilanne sitä vaatii, tulee tuen taso päättää sen hetkisen avun tarpeen mukaan, esimerkiksi niin, että runsaasti tukea tarvitseva lapsi voi jo varhaiskasvatuksen alussa saada erityisen tuen päätöksen.

OAJ on 31.5.2021. jättänyt oikeusasiamiehelle kantelun, jossa se kysyy, onko OPH toiminut lain mukaan oikein, kun se ei ole selkeästi ohjeistanut, mitä erityiseen tukeen kuuluva erityisopetus tarkoittaa käytännössä. OAJ:n mielestä OPH on laiminlyönyt laissa olevan määräys- ja ohjaamisvelvollisuutensa.  Selkeiden määräysten ja ohjeiden puuttumisen vuoksi tuhannet erityisen tuen oppilaat peruskouluissa eri puolilla maata ovat jääneet ja koko ajan jäävät vaille kokoaikaista erityisopetusta, joka kuuluu vain erityiseen tukeen.   

Suurin epäselvyys koskee kahta asiaa: onko erityisen tuen oppilaalla aina oikeus erityisopetukseen, ja kuka on kelpoinen antamaan erityisopetusta. Nyt OPH: n ohje kunnille on epäselvä siitä, mitä erityiseen tukeen kuuluva erityisopetus lain mukaan tarkoittaa ja milloin oppilaalla on oikeus sitä saada. Kunnat hyödyntävät epäselvää tilannetta säästääkseen kuluissa, mikä koituu tukea tarvitsevan oppilaan tappioksi.  

Vammaisfoorumi yhtyy tältä osin OAJ:n kanteluun, jossa todetaan: “Parhaillaan valmistellaan myös lainsäädäntöä varhaiskasvatuksessa annettavalle kolmiportaiselle tuelle. Lakiluonnos on parhaillaan lausunnolla ja siinä ollaan toistamassa samat virheet, jotka nyt aiheuttavat ongelmia perusopetuksessa: esitetyt tuen portaat ovat vielä perusopetustakin epäselvemmät”. 

Vammaissopimuksen noudattaminen edellyttää, että myös varhaiskasvatuksessa otetaan käyttöön uutta sanastoa ja käsitteitä, joiden myötä osa edellä kuvatuista käsitteellisistä epäselvyyksistä ratkeaa.

VOIMASSA OLEVA VARHAISKASVATUSLAKI (540/2018) JA VAMMAISET LAPSET

Voimassaolevan varhaiskasvatuslain monialaista yhteistyötä koskeva 7 § 2 momentti kuuluu seuraavasti:

Lapsen oikeuteen saada kehityksensä ja hyvinvointinsa tueksi sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluja sovelletaan sosiaalihuoltolakia (1301/2014), vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia (380/1987), kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia (519/1977) ja terveydenhuoltolakia (1326/2010) sekä mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista muualla laissa säädetään. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja tuottajan on tarpeen mukaan toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa lapsen tarvitseman tuen ja palvelujen kokonaisuuden arvioimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi. Yhteydenotosta sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi säädetään sosiaalihuoltolain 35 §:ssä.

Hallituksen esitysluonnos ei sisällä muutoksia tähän lainkohtaan, joten tarkoitus on pitää sääntely tältä osin voimassa.

Vammaisfoorumi on huolissaan siitä, että nyt käsillä oleva esitys lapsen tuen lisäämisestä varhaiskasvatuslakiin on tarkoitus säätää ajankohtana, jolloin kaikkia 7.2 §:ssä mainittuja lakeja ja niiden hallinnollista järjestämistä ollaan muuttamassa. Säännösten keskinäiseen yhteensovittamiseen on jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta vammaisten lasten tarvitseman tuen sääntely säilyy riittävän kattavana. Vammaisesta lapsesta ei saa tulla väliinputoaja.

Laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna voidaan esittää kysymys myös siitä, miksi vammaissopimuksen edellyttämät esteettömyys, saavutettavuus ja kohtuulliset mukautukset eli esimerkiksi vammaisen lapsen varhaiskasvatuksessa tarvitsema tuki katsotaan vain sosiaalipalveluihin liittyväksi kysymykseksi, kun sekä uudistettu yhdenvertaisuuslaki että vammaissopimus selkeästi edellyttävät kaikkia viranomaisia (ml. OKM) sekä koulutuksen järjestäjiä ottamaan vastuuta vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamisesta. Vammaisfoorumi katsoo, ettei Suomi täytä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen eikä YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan eikä toimi yhdenvertaisuuslain mukaisesti, ellei se pyri lainsäädännöllä puuttumaan menettelyyn, joka saattaa lapsia esimerkiksi vammaisuuden vuoksi eriarvoiseen asemaan.

Lisäksi Vammaisfoorumi toistaa aiemmat kommenttinsa, jotka ovat voimassaolevan lain kokonaisuuden kannalta edelleen merkityksellisiä vammaisille lapsille. Kommentit eivät tulleet riittävästi huomioiduksi v. 2018 käsittelyssä.

1. Voimassa olevan varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä lapsen oikeus kuljetukseenpoistettiin ja kuljetusta tarvitseva lapsen huoltaja ohjataan hakemaan kuljetusta tarvittaessa vammaispalvelulain kautta. Kuljetuskysymyksen poisrajaaminen ei huomioi vammaisen lapsen yksilöllisten tarpeiden kokonaisuutta. Vammaisen lapsen perhe kokee voimattomuutta tilanteissa, joissa heidän arkeaan kuormittaa tiedon etsiminen useista palveluista ja tuen muodoista ja monialaisten ja -ammatillisten kokoonpanojen, selvitysten, arviointien ja lausuntojen koordinoiminen eri tahojen välillä. Asiallisesti kuljetuskysymys kytkeytyy vahvasti vammaisen lapsen tuen järjestämisen sujuvuuteen, joten asia tulisi nostaa käsittelyyn lapsen tuen järjestämisen osana.
2. Vammaisfoorumi pitää lähipalveluperiaatettakannatettavana, mutta esittää, että varhaiskasvatuksesta lähipalveluna säädettäisiin esitettyä velvoittavammin. Edelleen varhaiskasvatuspaikka voidaan tarjota hyvinkin hankalan matkan päästä. Erityisen ongelmallista tämä on, jos lapsi on vammainen tai jos lapsen vanhempi tai vanhemmat ovat vammaisia. Liikkumisen vaikeus voi estää lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen. Lähellä oleva varhaiskasvatuspaikka tukisi lapsen sosiaalista kasvuympäristöä vapaa-aikana, koska alueen lapset ovat varhaiskasvatuksessa pääsääntöisesti samassa paikassa ja edelleen koulussa. Vammaiselle lapselle hyvä jatkumo ikätovereiden kanssa, on erityisen merkityksellistä osallisuuden kannalta.
3. Vammaisfoorumi edellytti v. 2018, että varhaiskasvatuksen kieltä koskevassa 8 §:ssä olisi turvattu lapsen oikeus saada varhaiskasvatusta viittomakielellä.
   1. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta antoi myös tästä asiasta erillisen lausuman (EV 67/2018 vp, 4 kohta), joka tässä esitysluonnoksessa on jätetty huomiotta, vaikka suuri osa viittomakielisistä lapsista on kuuroja tai eriasteisesti kuulovammaisia.
4. Lisäksi Vammaisfoorumi muistutti vammaisen lapsen oikeudesta siihen, että varhaiskasvatuksessa pystytään kommunikoimaan hänen käyttämällään kommunikaatiotavalla. Lapselle on aina turvattava mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa ja saada siihen tarvitsemansa kommunikoinnin tuki.
   1. Tätäkään 8 § ei turvaa riittävästi, joten tuen sääntelyä ei voida pitää riittävän kattavana kokonaisuutena.
5. Vammaisfoorumi huomauttaa, että ravintoa ja ruokailua koskevan 11 § 2 momenttia on perusteltua muuttaa. Siinä on sivuutettu korkeimman hallinto-oikeuden kouluruokailuun liittyvä vuosikirjapäätös KHO:2018:3 http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1515502034420.html). KHO katsoi, että maksuttomaan kouluruokailuun tuli sisältyä myös lapselle hänen vammansa vuoksi PEG-napin kautta annettu kliininen ravintovalmiste. YK:n vammaisyleissopimus ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät, ettei lasta saateta vammansa vuoksi epäedullisempaan asemaan. Jos muiden lasten varhaiskasvatukseen sisältyy ruokailu, sen tulee sisältyä myös jokaisen vammaisen lapsen varhaiskasvatukseen.
   1. Lisäksi Vammaisfoorumi on saanut v. 2018 antamansa lausunnon jälkeen vammaisjärjestöiltä tietoa, ettei lapsen yksilöllisiä tarpeita ruokailussa ole tuettu asianmukaisesti (esimerkkinä lapset, joilla on aistisääntelyn ongelmia).

HE-LUONNOS 4.5.2021 LAIKSI VARHAISKASVATUSLAIN MUUTTAMISESTA

Nykytilan arviointi / Tuen tilastot varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Lasten tuen tarpeiden tilastointi (s. 11) on vammaisten lasten osalta puutteellista myös varhaiskasvatuksessa, joten tilastointia tulee parantaa, jotta varhaiskasvatuksen kokonaisuutta voidaan kehittää. Osa tuen tarpeesta jää piiloon, jos tarvetta ei kirjata tai perhettä ei ohjata hakemaan sopivaa tukea.                   

Vammaisfoorumi muistuttaa, että suhdelukujen tai tutkintonimikkeiden rinnalla tärkeää on tarkastella henkilöstön osaamista ja sitä, millä tavoin lapsen yksilöllisiin tarpeisiin tosiasiallisesti pystytään vastaamaan.  

Nykytilan arviointi / Nykytilaa kuvaavat tukea koskevat selvitykset

Nykytilaa kuvataan kolmen varhaiskasvatusta arvioineen selvityksen avulla, jotka opetus- ja kulttuuriministeriö on tuottanut 2017–2021. Niissä vammaisten lasten tilannetta on tarkasteltu kuntien kirjavia käytäntöjä tuen järjestämisen ja inkluusion toteutumisen yhteydessä yleisellä tasolla. Ns. rakenteellisen tuen edellytyksenä edellytetään usein erilaisia lausuntoja, päätöksiä ja diagnooseja (s. 14), mutta toisaalta tuen saantia kuvattiin mm. sattumanvaraiseksi ja hitaaksi. Tukea tarjotaan vain harvoin alle 3-vuotiaille (s. 15).

Selvitysten mukaan vammaisten lasten tuki toteutuu puutteellisesti ja sen käytännön toteutuksessa on paljon vaihtelua. Selvitykset perustuvat pääasiassa varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden näkemyksiin. Heiskanen ym. (2021) selvityksessä nostetaan esiin muutaman (8-10 henkilöä) vanhemman näkemyksiä tuesta. Huolenaiheet ovat samoja kuin Vammaisfoorumin jäsenjärjestöihin tulevissa yhteydenotoissa. Vanhemmat kokevat puutteellisen tuen ja rakenteiden sekä käytäntöjen epäselvyyden kuormittavana ja lasten kasvua ja kehitystä haittaavana. Vammaisfoorumi pitää puutteena sitä, että lakiesityksessä ei tuoda esiin yhtään selvitystä lasten omista näkemyksistä.

Käsitteellinen vaihtelu on tunnistettu riskitekijäksi tuen toteuttamisessa (s. 14), mutta tähän ei ole esitysluonnoksessa vastattu riittävän selkeästi ja täsmällisesti. Selvityksissä kuvataan ”vaativamman tuen” käsitteellä tilannetta, jossa lapsi tarvitsee usein samanaikaisesti eri tukimuotoja. Heidän osaltaan tuen järjestelyt ovat usein puutteellisia eikä varhaiskasvatus toteudu inkluusioperiaatteen mukaisesti. Riittävän tuen saaminen edellyttää vanhemmalta vahvaa aktiivisuutta ja jopa taistelua (s. 13–15).

Esityksessä ei tuoda riittävän selvästi esiin, miten yhteistyö huoltajien, varhaiskasvatuksen ja muiden vammaisten lasten tukea ja palveluita toteuttavien tahojen kanssa toteutettaisiin. Esimerkiksi yhteistyö kuntoutuksesta vastaavien tahojen kanssa jää puutteelliseksi, samoin se, millainen vastuu varhaiskasvatuksen yksiköllä on varmistaa, että vammainen lapsi saa esimerkiksi terveydenhuollosta tarvitsemiaan yksilöllisiä apuvälineitä, jos päiväkodissa nähdään lapsella olevan tarve niille. Ne apuvälineet, joita tarvitaan vain päiväkodissa mahdollistamaan esimerkiksi yhdenvertainen osallistuminen kaikkeen varhaiskasvatuksen toimintaan, kuten esimerkiksi ulkoiluun, retkeilyyn tai yhteisiin leikkeihin, pitää nähdäksemme nyt ehdotetun uudistuksen toteutuessa tarjota varhaiskasvatuksen järjestämisestä vastaavalta taholta (kuten ne perusopetuksessa tulevat opetuksen järjestäjältä).

Heiskanen ym. (2021) selvityksessä ehdotetaan perusopetuksessa käytetyn kolmiportaisen mallin sovittamista varhaiskasvatuksen toimintatapoihin ja ominaispiirteisiin. Mallin ydinajatus on, että tuki tehostuu saumattomasti kaikille lapsille tarjottavasta kehityksen ja oppimisen tuesta tarvittaessa erityiseen tukeen asti. Tuen tarpeen voimistuessa ja tuen tehostuessa tuen muotojen valikoimaa, tuen intensiteettiä, kestoa ja erityispedagogisen osaamisen merkitystä kasvatetaan lapsen yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla. (s. 16). Ajatus on kannatettava, mutta esitysluonnoksessa asiaa ei ole avattu riittävästi.

Nykytilan arviointi / Inklusiivisuus varhaiskasvatuksen järjestämisen periaatteena

Vammaisfoorumi katsoo, että esitysluonnosta on täsmennettävä mm. inkluusion käsitteen osalta. Heiskanen ym. selvityksestä ilmenee, että erityispedagogiikan kehitykseen vaikuttaneet kansainväliset virtaukset on Suomessa usein tulkittu suosituksiksi. Toteutuneet arvojen muutokset ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta inkluusion käsitteen heikko tunnettuus tunnistetaan sekä varhaiskasvatuksen että esi- ja perusopetuksen ongelmaksi, mistä seuraa myös heikko resursointi tuen järjestämiseen.  

Sivistysvaliokunta katsoi varhaiskasvatuslakia koskevassa mietinnössään (SiVM 5/2018 vp), että varhaiskasvatuksen henkilöstön ihmisoikeusosaaminen on edellytys lapsen edun toteutumiselle. Inkluusion käsite on tässä osaamisessa avain muiden käsitteiden ymmärtämiseen. Vammaisfoorumi muistuttaa, että huoli ihmisoikeusosaamisesta on akuutti, koska vammaisten lasten tuen tarpeita sivuutetaan vammaisjärjestöjen asiakasneuvonnan mukaan varhaiskasvatuksessa jatkuvasti.

Vammaisfoorumin mielestä inkluusiossa ei siis ole kyse ”varhaiskasvatustoiminnan järjestämisen arvoperustasta ja ideologisesta kokonaisvaltaisesta tavasta ajatella” (s. 16), vaan Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten noudattamisesta. Kyseiset sopimukset mainitaan, mutta esityksestä puuttuu tieto siitä, että ne ovat osa kansallista lainsäädäntöä. Siksi sopimusten velvoittavuus hukkuu erilaisten suositusluontoisten tai tietopohjaa kuvaavien hankkeiden luetteloon. Kuten kansallisen lapsistrategian osalta on jo todettu, lapsen etu ja sen oikeudellinen perusta on huomioitava läpileikkaavasti (Iivonen ja Pollari 2020: Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta, Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:20). Esitämme kyseisen alaluvun täydentämistä ja jaottelun korjaamista tältä osin.

3 Tavoitteet

Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa lapsen lakisääteistä oikeutta tarvitsemaansa tukeen (s. 17). Ajatus on kannatettava ja välttämätön, jotta varhaiskasvatusikäiset vammaiset lapset voivat tosiasiallisesti osallistua varhaiskasvatukseen.

Vammaisfoorumi katsoo, että ehdotuksen tavoitteet tulee kirjoittaa johdonmukaisesti lapsen oikeuksien näkökulmasta eikä varhaiskasvatuksen hallinnolle ja henkilöstölle aiheutuvan vaivannäön näkökulmasta, kuten nyt on osin tehty esimerkiksi s. 17: ”Lapsen oikeus tukeen sekä pedagogiseen varhaiskasvatukseen nousee haasteeksi erityisesti silloin, kun lapsen tarvitsema tuki on vaativaa. Tavoitteena on turvata niiden lasten oikeus saada tukea, joilla tuen tarve on paljon tuen tarvetta. Erityisesti vammaisten ja kehitysvammaisten lasten asemaa parannetaan. Tavoitteena on, että vaativinta tukea tarvitsevien lasten oikeusturvaa parannettaisiin.” (s. 17)

Vammaisfoorumin mielestä asian voi kirjoittaa lapsen edun näkökulmasta esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Lapsen tuen tarpeet ovat yksilöllisiä ja varhaiskasvatusympäristössä ne huomioidaan tapauskohtaisesti. Jos lapsella on useita samanaikaisia tarpeita esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi, kuhunkin tarpeeseen vastataan sopivimmalla tukimuodolla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tehdään yhteistyössä moniammatillisen työryhmän ja lapsen huoltajien kanssa, jotta lapsen tuen tarpeet, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen tulevat kirjatuiksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Vammaisen lapsen ja vahvinta tukea tarvitsevien lasten oikeusturva paranee, kun erityisestä tuesta tehdään jatkossa hallintopäätös, joka sisältää tiedot siitä, millaisin tukitoimin lapsen tarpeisiin vastataan.

4.1 Keskeiset ehdotukset

Keskeisissä ehdotuksissa Vammaisfoorumi pitää erinomaisena sitä, että tuen saamisen oikea-aikaisuus ja lapsen yksilölliset tarpeet nostetaan keskiöön. Valitettavasti esitysluonnos ei kuitenkaan tuo tätä esiin riittävän selkeästi ja velvoittavasti.

Vammaisfoorumi esittää, että tuen järjestämistavat yhtenäistettäisiin selkeästi ja rinta rinnan niiden perusopetuksen tuen järjestelyjen kanssa, joita parhaillaan valmistellaan Oikeus oppia –hankkeessa. Vammaisfoorumi toistaa vaatimuksensa vammaisjärjestöjen osallistamisesta tähän työskentelyyn vammaissopimuksen edellyttämällä tavalla.

Pääasialliset vaikutukset / Taloudelliset vaikutukset

Ehdotukseen ei sisälly riittävää arviointia siitä, miten paljon kustannuksia kunnille tulevina vuosina syntyy täysimääräisen tuen toteuttamisesta. Kustannuksia arvioitaessa on huomioitu lähinnä tukiprosesseista seuraava lisätyö sekä osa tarvittavan lisähenkilöstön kustannuksista, muttei lainkaan muiden tukitoimien kustannuksia. Lisäksi on todennäköistä, että tuen piiriin tulee sellaisia lapsia, jotka on tähän asti jätetty ilman tukea.

Kunnilla ja muilla toimijoilla ei valitettavasti ole kattavaa tietoa kaikkien varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten tuen tarpeista ja siksi tuki toteutuu vaihtelevasti. Tuen tarpeen tunnistamista ja kustannusten arviointia vaikeuttaa myös se, että YK:n vammaissopimuksen mukainen vammaisuuden määritelmä ei kiinnity diagnooseihin, vaan henkilön ympäristössä oleviin toimintaa estäviin tai rajoittaviin esteisiin.

Koska varhaiskasvatuslaki jo velvoittaa huomioimaan lapsen edun päätöksenteossa, on tulevina vuosina varauduttava kustannusten kasvuun, kun myös piiloon jääneet yksilölliset tarpeet on huomioitava nykyistä tarkemmin. Kustannuksia syntyy mm. varhaiskasvatuslain henkilöstön ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavien avustajien lisäämisestä, henkilöstön lisä- ja täydennyskoulutuksesta, lisääntyvästä monialaisesta yhteistyöstä jne. Kustannukset ovat luonnollinen seuraus siitä, että Suomi on sitoutunut noudattamaan ihmisoikeussopimuksia, ja tarve ehdotettuun laajaan muutokseen on tunnistettu.

Pääasialliset vaikutukset / Vaikutukset lapsiin ja perheisiin

Ehdotuksessa on arvioitu lakimuutoksen vaikutuksia lapsiin ja perheisiin yleisellä tasolla.

Vaikutusarviointia tulee vielä täydentää kielellisten vaikutusten arvioinnin osalta, sillä nykyisen varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä eduskunta antoi lausuman, joka edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy toimiin siten, että viittomakielisten oikeus saada varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään, joko suomalaisella tai suomenruotsalaisella viittomakielellä, turvataan (SiVM 5/2018 vp, korjatussa sanamuodossa – vrt. EV 67/2018 vp). Arviointi on laajennettava koskemaan myös muita kieliä ja puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja. Vammaisfoorumi yhtyy Kuurojen Liitto ry:n asiasta antamaan erilliseen lausuntoon, jossa edellytetään, että hallituksen esitystä täydennetään tässä yhteydessä viittomakielisten lasten kielellisten oikeuksien turvaamiseksi.

Lapsivaikutusten arviointi on johdonmukainen seuraus siitä, että varhaiskasvatuslain muutoksen taustalla on lapsen oikeuksien sopimus. Lapsivaikutusten arviointia tulee täydentää lasten kuulemisella.

Vastaavasti tulee erikseen arvioida lakimuutoksesta aiheutuvat vaikutukset vammaisiin lapsiin ja heidän perheisiinsä.

Vammaisfoorumi oli eduskunnan tarkastusvaliokunnan kuultavana 24.3.2021 säädösehdotusten vaikutusarvioinneista ja toi siellä näkemyksenään esille tarpeen kehittää uusi vammaisvaikutusten arviointi (VAVA). Menetelmän valmistelussa tulee vammaiset ihmiset ja vammaisjärjestöt osallistaa mukaan. Vammaisilla ihmisillä on kokemusasiantuntijuutta ja vammaisjärjestöillä vuosikymmenten vankka kokemus vammaisten ihmisten oikeuksien valvonnasta sekä tietoa lakipykälien takaa alueellisista ja paikallisista viranomaiskäytännöistä sekä lain soveltamisohjeista. Tätä kautta eri lakeihin saadaan tietoa laadullisista vaikutuksista eli esimerkinomaisia kuvauksia siitä, onko olemassa olevassa sääntelyssä jotakin parannettavaa ja onko laki toiminut käytännössä.

Vammaisvaikutusten arvioinnin keskeisiä haasteita ovat ainakin se, ettei niiden arvioimisen tarvetta usein tunnisteta, vaan niitä arvioidaan monesti vain yhtenä kapeana osa-alueena esim. osana lapsivaikutusten tai yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia. Lisäksi näiden vaikutusten arviointia vaikeuttaa merkittävästi vammaisia henkilöitä koskevien asioiden tietopohjan ohuus, yksiulotteisuus, ja systemaattisen tiedonkeruun puute.

VAVA systemaattisesti tehtynä on mitä parhainta ennakoivaa oikeusturvaa vammaisten ihmisoikeuksien ja oikeustilan vaikutusten arvioinnissa. Vammaisfoorumi katsoo, että olisi hyvä saada siitä normaalimenettely siten, että se tehtäisiin aina ja vähintäänkin silloin, kun lailla on havaittavissa vähintäänkin merkityksellisiä vaikutuksia vammaisten ihmisten oikeustilaan.

Yhdenvertaisuuslain uudistus vuonna 2015 on nostanut ilmoitusten määrää, jossa syrjintäperusteena on ilmoitettu vammaisuus. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle vuosittain tehtävissä syrjintäilmoituksissa vammaisuus on etnisen alkuperän ohella suurimpia asiakasryhmiä. Vammaisilla ihmisillä on myös riski joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi, ajatellen esimerkiksi vammaisia maahanmuuttajia ja kielivähemmistöjä.

VAVA toimii rakenteellisesti ihmisoikeustyökaluna, jolla voidaan kehittää vammaisoikeusmyönteistä laintulkintaa. Vammaisoikeusmyönteisellä laintulkinnalla on vastineensa perustuslakivaliokunnan perusoikeusmyönteisessä laintulkinnassa. Vammaisoikeusmyönteisellä laintulkinnalla valitaan lainsäädännön valmistelussa parhaiten vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia toteuttava vaihtoehto. (Lausunto kokonaisuudessaan saatavilla osoitteessa https://vammaisfoorumi.fi/kirjallinen-asiantuntijalausunto-eduskunnan-tarkastusvaliokunta-saadosehdotusten-vaikutusarvioinnista/).

SÄÄNNÖSKOHTAISIA HUOMIOITA ESITYSLUONNOKSESTA

3 § Varhaiskasvatuksen tavoitteet

Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi ”inklusiivisten periaatteiden mukaisesti”. Valitettavasti kohdan yksityiskohtainen perustelu ei avaa inkluusion käsitettä riittävän laajasti, kun sen todetaan tarkoittavan vain ”kaikille yhteistä varhaiskasvatusta”.

Vammaisfoorumin mielestä ei ole riittävää, että inkluusion ja inklusiivisuuden käsitteitä kuvaillaan vain muissa hallituksen esityksen kohdissa. Selkeä ja täsmällinen määrittely on esitettävä nimenomaan inkluusioon viittaavan 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa kattavasti.

3 a luku. Oikeus varhaiskasvatuksessa annettavaan tukeen

Vammaisfoorumin mielestä lakitekninen ratkaisu koota tukea koskeva sääntely erilliseen uuteen lukuun palvelee lukijaa tilanteessa, jossa luodaan uutta sääntelyä.

Vammaisfoorumi on useissa lausunnoissaan korostanut tarvetta yhtenäiseen ja saumattomaan tukeen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Tukea koskevan sääntelyn lisääminen varhaiskasvatuslakiin on siis erittäin kannatettava asia.

Vammaisfoorumi pitää välttämättömänä, että säännöskohtaisiin perusteluihin lisätään vammaisuuden ja sen lähikäsitteiden määritelmät. Myös sen määritteleminen, mitä eroa on esimerkiksi pitkäaikaisen sairauden tai toimintarajoitteen käsitteillä suhteessa vammaisuuden käsitteeseen, selkiyttäisi annettavaa esitystä ja helpottaisi perheiden tietoisuutta lapsensa oikeudesta saada tukea. Käsitteiden oikeudellinen merkitys on keskeinen yksilöllisen tuen tarpeiden arvioinnin ja tukitoimien määrittämisen kannalta. 

Luku ei myöskään kokoa kaikkia vammaisen lapsen tukeen liittyviä säännöksiä, vaan osa niistä jää edelleen hajalleen lain eri kohtiin, kuten Vammaisfoorumi jo v. 2018 annetussa lausunnossa toi esille (ks. edellä). Esitysluonnoksen 15 a-d §:n suhdetta 7 § 2 momenttiin ei ole arvioitu, vaikka se lapsen tuen järjestämisen ja vammaissopimuksen nojalla varhaiskasvatuksen järjestäjälle kuuluvan kokonaisuusvastuun kannalta olisi syytä tehdä. Koska sote-uudistukseen liittyvät monialaisen ja –ammatillisen tuen järjestämisen koordinointihankkeet ovat tätä kirjoitettaessa kesken tai suunnitteilla (OT-keskukset, vammaisasioiden osaamiskeskukset jne.), tulee kuntiin jäävän varhaiskasvatuksen suhde hyvinvointialueiden toimintaan selkiyttää lailla. Varhaiskasvatuksen järjestäjien kokonaisvastuusta järjestää jokaiselle lapselle hänen tarvitsemansa yksilöllinen tuki tulee säätää varhaiskasvatuslain muutoksella. 

Koska tuen sääntelyssä on kyse vammaisten lasten kannalta perustavanlaatuisesta uudistuksesta, Vammaisfoorumi edellyttää, että opetus- ja kulttuuriministeriö esitysluonnoksen perustelujen luvussa 9 mainitun toimeenpanon ja seurannan suunnitelmien lisäksi  

Ajantasaisen tutkimustiedon ja laaja-alaisen kokemusasiantuntijuuden muodostamalta pohjalta varhaiskasvatuksen henkilöstöllä olisi jatkossa mahdollisimman hyvät valmiudet paitsi arvioida tuen tarvetta myös toteuttaa sitä.

15 a §. Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen

Hallituksen esitysluonnos mukailee perusopetuksen ns. kolmiportaisen tuen mallia, mutta perustavanlaatuisia eroja on niiden toimintaympäristöjen lisäksi mm. henkilöstöön liittyvissä kysymyksissä ja resursoinnissa sekä siinä, että tätä kirjoitettaessa vain varhaiskasvatuslaki mainitsee lapsen edun ensisijaisuuden velvoitteen.

Vammaiset henkilöt eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä. Tästä syystä myös vammaisen lapsen edun käsite on monisyinen ja edellyttää erityistä, tapauskohtaista asiantuntijuutta. Siksi 15 a § 1 momentin maininta siitä, että tukea annettaisiin lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta, vaikka lapsen huoltajat vastustaisivat sitä, saattaa vammaisen lapsen tukea järjestettäessä sisältää riskejä. Osa vammaisten lasten tuen tarpeista on sen luonteisia, että ammattilaisten näkemykset asiasta voivat olla tiedon puutteen vuoksi virheellisiä ja ristiriidassa paitsi keskenään, myös esimerkiksi vammaissopimuksen näkökulmasta (heikko tunnettuus) tai vanhempien näkökulmasta (turvallisuus, itsenäiseen toimimiseen ohjaaminen, tukitoimien tarpeellisuus). Vammaisjärjestöjen asiakasneuvontaa hoitaville asiantuntijoille kertynyt tieto tämänkaltaisista ristiriitatilanteista kertoo karua kieltään siitä, että nykyisellään tilanne ei ole selkeä. Siksi Vammaisfoorumi esittää, että varhaiskasvatuslain 4 §:n lapsen etu- käsitteen oikeudellinen merkitys avattaisiin esityksen käsittelyn yhteydessä, jotta arkikieliseltä vaikuttavan sanaparin merkitys ymmärrettäisiin nykyistä, mm. “hyödyn tai ylimääräisen palvelun saamisen” tulkintaa laajemmin.

Lapsen edun määritelmässä tulee YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta lähteä sen toimintavaihtoehdon valitsemisesta, joka kokonaisuutena arvioiden kussakin tilanteessa parhaiten toteuttaa lapsen oikeuksia. Lapsen edun toteutuminen edellyttää lisäksi, että lapsi hänen vammastaan riippumatta otetaan mukaan häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

Pykälän 2 momentin mukaan tehostettua tukea annettaisiin yksilöllisten tarpeiden mukaisesti silloin, jos 1 momentissa tarkoitettu tuki ei olisi riittävää tai lapsi tarvitsee vahvempaa tukea. Vammaisfoorumi näkee tuen tarjoamisen samansuuntaisena prosessina kuin esityksessä: tuen on alusta alkaen oltava riittävän vahvaa, jotta ammattilaiset eivät omalla toiminnallaan aiheuttaisi tai lisäisi tuen tarpeita kuten tällä hetkellä tapahtuu osaamisvajeen tai liian vähäisten tuen resurssien takia.

Vammaisfoorumin mielestä esityksessä jää edelleen valitettavan epätarkaksi se, mitä tuen tehostamisella tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa käytännössä. Perusopetuksen ns. kolmiportaisen mallin toteutuksessa rajapinta tehostetun tuen ja erityisen tuen välillä on kritisoitu epämääräiseksi, mikä on heikentänyt vammaisten lasten tuen toteutumista monissa kunnissa. Siksi tehostetun tuen ja erityisen tuen välistä eroa on edelleen selkiytettävä yhtenäisemmällä sääntelyllä, jotta nykyisiltä tulkintaongelmilta vältyttäisiin ja alueellinen yhdenvertaisuus lisääntyisi. Lisäksi Vammaisfoorumi katsoo, että vähintäänkin niissä tilanteissa, joissa vanhempi hakee lapselleen tukitoimia, asiasta tulee jatkossa tehdä valituskelpoinen päätös.

Tehostetun tuen järjestäminen tulisi kuitenkin säilyttää riittävän joustavana, sillä se olisi kaikille osapuolille hyödyllistä etenkin tuen oikea-aikaisuuden näkökulmasta. Jos varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on riittävä asiantuntemus erilaisten tukikeinojen käyttöön, voidaan monialaisella ja moniammatillisella yhteistyöllä sekä yhteistyöllä huoltajien kanssa ottaa uusiakin keinoja käyttöön ketterästi – ilman hallinnollisista vaatimuksista aiheutuvaa viivettä.

Erityistä tukea koskeva 3 momentti erityisestä tuesta on ydinajatukseltaan kannatettava. Yksityiskohtaiset perustelut ovat kuitenkin jääneet kyseisen pykälän laaja-alaisen merkityksen kannalta huomattavan vähäisiksi. Vammaissopimuksen myötä yksilöllinen tarve määritellään tapauskohtaiseksi, joten esimerkeiksi laadittu luettelo “vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymisestä tai muusta oppimisen ja kehityksen tuen tarpeesta riippuen” on syytä tarkistaa, jotta se ei tarpeettomasti ylläpidä lääketieteellisiin diagnooseihin sidottua tuen tarpeen arviointia, vaan perustuisi lapsen tosiasialliseen toimintakykyyn ja –vahvuuksiin.

Esitysluonnoksessa kuvatun “vaativamman tuen” käsite ei sisälly 15 a-d §:ään. Vammaisen lapsen tarvitsemat yksilölliset tuen järjestelyt saattavat vamman laadusta riippuen olla hyvin pitkäaikaisia, moninaisia ja käytössä samanaikaisesti. Tämä tulisi huomioida 2-3 momentissa muotoilulla, joka ei liitä vaativuutta lapseen, vaan toimintaympäristössä tehtäviin muutoksiin ja tuen järjestelyiden yksilöllisyyteen. Ns. kolmiportaisen tuen malli on ehtinyt luoda harhaanjohtavia mielikuvia tuen tarpeista ja siitä, miten niihin tulee vastata. Vammaisfoorumi esittää, että nyt luotava uusi tuen malli nimettäisiin toisin, esimerkiksi “lapsen yksilöllisen tuen järjestäminen”, jotta toimintakulttuurikin muuttuisi.(Perusopetuslakikaan ei käytä em. nimeä, joten sen muuttamiseen ei ole estettä.)

Vammaisfoorumi kannattaa ehdotusta, että varhaiskasvatukseen osallistuvan vammaisen lapsen oikeusturvaa parannetaan siten, että erityisestä tuesta tehdään hallintopäätös.

Lisäksi ehdotamme ylimääräisen ”hänen”-sanan poistoa 15 a §:ään liittyvän ensimmäisen kappaleen toisesta lauseesta: Pykälän 1 momentin mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvalla lapsella olisi oikeus saada yksilöllisen kehityksensä, oppimisensa tai hyvinvointinsa edellyttämää tukea heti tuen tarpeen ilmettyä osana varhaiskasvatuksen perustoimintaa.

15 b § Lapselle annettava tuki ja tuen toteutus

Pykälässä kuvataan tuen muotoja. Niiden jaottelu on (pedagoginen, rakenteellinen, hoidollinen) on sijoitettu pykälän 1 momenttiin. Vammaisfoorumi ehdottaa, että kukin tuen muodon tai järjestelyjen tapa kirjataan erikseen vähintäänkin omaan momenttiinsa ja tuen muotoja kuvataan täsmällisemmin. Koska tuen muotoja on kolme, ne saatetaan tarpeettomasti yhdistää myös ns. kolmiportaisen tuen tasoiksi. Muutos selkiyttäisi sekä ammattilaisten käytännön toiminnan hahmottamista että lapsen oikeusturvaa. On erittäin tärkeää säilyttää maininta siitä, että esimerkeissä ei ole kyse tyhjentävästä luettelosta.

Vammaisfoorumi pitää erikoisena sitä, että 1 momentin viimeinen lause päättyy mainintaan “tuen toteuttamistapa jäisi paikalliseen ja tapauskohtaiseen harkintaan”. On huomattava, että varhaiskasvatuksen järjestäjän harkintavaltaa rajaavat tässä tapauksessa kansainväliset sopimukset, jotka edellyttävät lapsen edun ensisijaisuutta, ja siinä paikallisilla ratkaisuilla ei ole sijaa.  

Jos varhaiskasvatuslain muutoksella on tarkoitus luoda jatkumo esi- ja perusopetukseen, tulee avustaja- ja tulkitsemispalvelu erottaa rakenteellisesta tuesta omaksi pykäläkseen 15 c, jolloin kokonaisuus muodostaisi 15 a–e §:t. Näin tuki vastaisi paremmin perusopetuslain 31 §:n logiikkaa siitä, että tulkitsemispalvelulla voitaisiin vahvistaa kielellistä saavutettavuutta varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä (ks. Vammaissopimuksen artiklat 2, 9 ja 24).

Pykälän 2 momentin mukaan mitoitusta koskevaa sääntelyä ei luonnoksessa esitetä muutettavaksi. Momentti sisältää viittauksen 35 ja 38 §:iin, joihin liittyvä kommentointi on yhdistetty tähän.  Vammaisfoorumi katsoo, että jos mitoitusta ei muuteta, tavoitteena oleva lapsen yksilöllisen tuen kehittäminen vesittyy. Vammaisen lapsen tuessa on ehdottomasti kyse myös henkilöstön riittävyydestä.

Vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatuksen laadun varmistamiseksi lapsiryhmien koosta tilanteissa, joissa ryhmässä on vammainen tai muu tukea tarvitseva lapsi, on perusteltua säätää tarkemmin. Päiväkotiryhmän kokoa etenkin 3 vuotta täyttäneiden kohdalla on perusteltua rajata, jos ryhmässä on vammainen tai muu tukea tarvitseva lapsi. Jos vammaisella tai muulla tukea tarvitsevalla lapsella ei ole henkilökohtaista avustajaa, on asetuksessa säädettävä, että hänen katsotaan olevan ryhmässä yksilöllisten tarpeidensa mukaan vähintään kahden lapsen paikalla.

Lisäksi Vammaisfoorumi huomauttaa, että osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevat lapset tulee ryhmäkokoa koskevissa säännöksissä huomioida siten, etteivät lapsiryhmien koot tosiasiassa joidenkin ryhmän lasten varhaiskasvatuksen osa-aikaisuuteen vedoten pääse nousemaan suunniteltua suuremmiksi.

Varhaiskasvatuksessa säädetään järjestäjälle vain velvoite, että sillä on oltava tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Lisäksi tuen tarve on otettava huomioon lasten tai henkilöstön lukumäärässä. Varhaiskasvatuksen opettajien liiton mukaan nykyisellään varhaiskasvatuksessa erityisopettaja – lapsi suhdeluku on 1:400-500. Vammaisfoorumi esittää, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää suhteessa tehostettua tai erityistä tukea saavien lasten määrään muutetaan kohtuullisemmaksi (1:50), jotta heillä on mahdollisuus osallistua henkilöstön ohjaamiseen ja lapsen yksilöllisten tarpeiden ja tukitoimien toteutumisen arviointiin ja seurantaan. 

Vammaisfoorumi yhtyy OAJ: n näkemyksiin kertoimista ryhmiä muodostettaessa. Sen mukaan tehostettua tukea saavan lapsen kerroin olisi 2 ja erityistä tukea saavan lapsen kerroin olisi 3. Lisäksi Vammaisfoorumi yhtyy OAJ: näkemykseen, jonka mukaan erityisryhmien koko olisi enintään:

• 12 lasta, jos ryhmässä korkeintaan 5 tehostetun tai erityisen tuen lasta
• 8 lasta, jos ryhmässä vain tehostetun tai erityisen tuen lapsia
• 6 lasta kehitysvammaisten ryhmässä
• Kaikissa näissä ryhmissä on oltava muun henkilökunnan lisäksi aina vähintään 1 varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Ryhmäkokoa ei voi ylittää.

3 – 4 momentteihin ei esitetä kommentteja.

15 c § Tuen tarpeen arviointi

Edeltävässä 15 b §:ssä todetaan, että lapsen tuen tarve kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Esitysluonnoksen 15 c § 1 momentissa todetaan, että tuen tarpeen riittävyyttä ja toteutumista koskeva tukitoimien arviointi kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan ja että tilannetta arvioidaan vähintään kerran vuodessa.

Pykälän 3 momentin mukaan lapsen tuen tarpeen arviointiin voisivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Vammaisfoorumi ehdottaa, että luettelon jälkeen lisätään nimenomainen maininta siitä, että asiantuntijalla voidaan tarkoittaa myös vammaisjärjestön työntekijää, jolla on vammaspesifiä tietoa tuen järjestämiseen liittyen.  

Pykälän 4 momentissa todetaan, että arvioinnissa toimitaan yhteistyössä huoltajien kanssa, mutta esityksestä puuttuu tieto siitä, kuka ja millä tavoin on vastuussa siitä, että vammaisen lapsen huoltajat saavat riittävästi tietoa tukitoimista ja niiden merkityksestä. Etenkin perheen ensimmäisen lapsen kohdalla ei voida olettaa asian olevan perheelle tuttu, joten sääntelyä olisi syytä täsmentää tältä osin.

Lapsen huoltajan ja varhaiskasvatuksen henkilöstön lisäksi pykälien perusteluissa mainitaan useita monialaiseen yhteistyöhön osallistuvia ammattilaisia. Suhdetta sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisiin on selkiytettävä sote-uudistuksen edetessä, kuten edellä on esitetty.

Jos varhaiskasvatuksesta on tarkoitus rakentaa jatkumoa esi- ja perusopetukseen, tulisi varhaiskasvatussuunnitelmaakin muokata vastaamaan pedagogista selvitystä ja arviointia, jotta siirtymävaiheeseen liittyviltä tietokatkoksilta ja väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Tämä helpottaisi myös hallintopäätöksen tekemistä.  

Varhaiskasvatuslain 4 §:n ensisijaisuus edellyttää, että myös lasta itseään kuullaan. Lapsen näkemyksen selvittämisessä on huolehdittava kielellisestä saavutettavuudesta eli käytettävä tarvittaessa viittomakieltä tai puhetta tukevia tai korvaavia kommunikointikeinoja, mikäli se on lapsen vamman vuoksi aiheellista. Kuulemisessa on huomioitava myös se, että yhtä lailla lapsen huoltaja voi olla vammainen henkilö. Vammaisfoorumi muistuttaa, että vammaisen lapsen ja hänen perheensä näkemys on selvitettävä ja otettava huomioon.

15 d § Päätös annettavasta tuesta

Vammaisfoorumi pitää kannatettavana sitä, että erityisestä tuesta olisi jatkossa tehtävä hallintopäätös, jonka tekisi kunta. Siitä, mitä tuen päätökseen kirjataan, esitetään yksityiskohtaisissa perusteluissa: “päätökseen saatetaan kaikki sellaiset asiat, jotka huoltajien tulee voida saattaa muutoksenhaun alaiseksi”. Koska kyse on lapsen edusta oikeudellisena kokonaisuutena, on myös päätökseen sisällytettävä kaikki tukeen liittyvät tosiseikat ja niiden perustelut. – Tästä seuraa, että myös edeltävän pykälän ehdotuksia siitä, mitä ja millä tarkkuudella lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan, on tarkasteltava uudelleen.

Vammaisfoorumi pitää tarpeellisena, että jos huoltaja hakee lapselleen tukitoimia, tulisi myös tällaisesta asiasta tehdä hallintopäätös siten, että huoltajaa kuullaan ennen päätöksentekoa.

35 § Päiväkodin henkilöstön mitoitus

Vammaisfoorumi pitää kannatettavana periaatetta, että avustajaa ei lasketa mukaan mitoitukseen. Muut kommentit on esitetty 15 b §:n yhteydessä, koska Vammaisfoorumi katsoo, että vammaisten lasten tuen tarpeen arvioinnissa ryhmän koko ja siinä työskentelevän henkilöstön määrä ja laatu liittyvät tuen järjestämisen kokonaisuuteen.

62 § Muutoksenhaku varhaiskasvatusoikeutta, lapselle annettavaa tukea ja varhaiskasvatukseen ottamista koskevaan päätökseen

Vammaisfoorumi katsoo, että vammaisen lapsen varhaiskasvatuksen 15 d §:ssä tarkoitettua tukea koskevan päätöksen muutoksenhakuprosessissa on varmistettava, että oikaisuvaatimus käsitellään viipymättä asian luonteen vuoksi.

Vammaisfoorumi ry

Sari Kokko                                              Pirkko Mahlamäki
puheenjohtaja                                        pääsihteeri