Lausunto – Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista 09.12.2024

Vastaanottaja: Opetushallitus

Asia: OPH-3855-2024 /perusopetus

Ajankohta: 9.12.2024

Kiitämme lausuntopyynnöstä. Otamme kantaa luonnokseen vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän yhdenvertaisuutensa näkökulmasta.

Palautetta ja konkreettisia muutosehdotuksia perusteluonnoksen lukuun 4 Yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuri

Vammaisfoorumi näkee, että luvussa 4 ei käsitellä riittävällä tavalla esteettömyyttä, aistiesteettömyyttä tai saavutettavuutta. Oppimisympäristöjen tulisi laajasti ymmärrettynä olla esteettömiä ja saavutettavia, jotta vammaisten lasten oikeus käydä koulua tasavertaisesti toteutuisi. Esteettömästä ja aistiesteettömästä oppimisympäristöstä hyötyy koko opetusryhmä.

Vammaiset lapset ja nuoret ovat hyvin moninainen ryhmä. Lasten ja nuorten toimintarajoitteet voivat liittyä monenlaisiin vammoihin ja sairauksiin kuten esimerkiksi liikuntavammaan, näkö tai kuulovammaan, kehitysvammaan, neuropsykiatrisiin häiriöihin, mielenterveyden häiriöihin, neurologisiin pitkäaikaissairauksiin ja vammoihin tai harvinaissairauksiin. Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyssä 14 prosenttia nuorista ilmoitti, että heillä on jokin vakava toimintarajoite. Vammaisilla lapsilla ja nuorilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ja heille yhtä suotuisia toimintaympäristöjä koulussa kuin heidän vammattomilla ikätovereillaan (Løberg & Montefusco 2021).

Oppimisympäristöjen toteutuksessa on Suomessa suurta hajontaa, ja saman nimikkeen alle mahtuu hyvin erilaisia ratkaisuja ja toteutustapoja. On tällä hetkellä sattumaa, pääseekö lapsi kouluun, joka on esteetön (ja aistiesteetön) ja jossa on tarpeeksi toimivia tiloja. Vaihtuvat ja muuttuvat opetustilat tekevät koulupäivästä levottoman ja vaikeuttavat tilojen ja esteettömien reittien hahmottamista ja opettelua. Isompien apuvälineiden käyttäminen, siirtely ja säilyttäminen on hankalaa, jos omia luokkatiloja ei ole. Lasten erityistarpeita esimerkiksi istumapaikkaan, apuvälineiden sijoitteluun, valaistukseen ja akustiikkaan liittyen ei pystytä riittävästi huomioimaan vaihtuvissa ja muuttuvissa oppimisympäristöjen tiloissa.

Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaaviin periaatteisiin tulisi alalukuun 4.2 lisätä oma ala-alaluku vammaisuuden moninaisuus. Siinä tulisi tuoda esille vammaisuuden sosiaalinen malli vammaisuuden ja yhteiskunnan ymmärtämisen kehikkona, sekä kokemustoimijuus ja vammaisten kokemus maailmasta. Kappaleessa tulisi käydä läpi YK:n vammaisyleissopimus sekä yhdenvertaisuuslaki ja avata, miten myös vammaisten oikeudet toteutuvat niin koulussa kuin yhteiskunnassa.

4.3.1 Oppimisympäristöt

Vammaisfoorumi pitää hyvänä, että tekstissä mainitaan esteettömyys, mutta sen merkitystä ja sisältöä koulunkäynnin ja oppimisen tukemisessa tulisi avata tarkemmin. Olisi tärkeää korostaa moninaisuutta laajasti, koska vammaisten oppilaiden kohdalla esim. fyysisesti esteettömät, saavutettavat ja aistiesteettömät oppimisympäristöt sekä muut tukitoimet mahdollistavat mukana olon oppivassa yhteisössä. Oppimisympäristön suunnittelun lisäksi lapselle on turvattava riittävä ja oikea-aikainen oppimisen ja koulunkäynnin tuki.

Vammaisfoorumi näkee, että koulutilojen esteettömyyttä käsiteltävässä kohdassa tulisi huomioida myös aistiesteettömyys, esimerkiksi tilojen selkeys, hyvä akustiikka ja äänieristys, näköärsykkeiden vähentäminen, riittävä, häikäisemätön ja miellyttävä valaistus, maanläheiset värit, riittävät kontrastimerkinnät ja luonnonmukaiset materiaalit parantaisivat kaikkien oppilaiden oppimisedellytyksiä.

Sähköisten oppimisympäristöjen saavutettavuus apuvälinekäyttäjille tulisi ehdottomasti sisällyttää kappaleeseen. Kappaleessa tulisi yksilöidä, millä tavoin kouluissa varmistutaan sähköisten oppimisympäristöjen ja opetusmateriaalien saavutettavuudesta. Unescon raportissa (Unesco, Global Education Monitoring Report 2023: Technology in Education) mainitaan, kuinka tärkeää on, että myös digitaalisten oppimisympäristöjen saavutettavuus huomioidaan alusta alkaen.

Vammaisfoorumi pitää tärkeänä sitä, että esteettömyys otetaan huomioon myös muissa oppimisympäristöissä kuin koululla, kuten esim. leirikoulut ja luokkaretket.

4.3.2 Työtavat

Oppilaan tulisi saada tarvitsemaansa tukea silloin, kun hän sitä tarvitsee. Yksilöllinen, kokonaisvaltainen ja oikea-aikainen tuki ei läheskään aina näy kouluarjessa. Vammaisten lasten ja heidän vanhempiensa kokemusten mukaan tukitoimet koulussa toteutuvat epätasa-arvoisesti, vaihtelevasti ja monin paikoin puutteellisesti etenkin yleisopetuksen luokilla ja opetusryhmissä (Valjakka ym. 2019). Keskeistä on lapsen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen, arviointi, suunnittelu ja varhainen tuen toteuttamisen aloittaminen. Professori Mikko Aro oppimisen dynamiikan ja interventiotutkimuksen huippututkimusyksiköstä painottaa, että oppilaiden käyttäytymiseen pystytään hyvin tehokkaasti vaikuttamaan ryhmätasolla, mutta tutkimukset osoittavat, että yksilöllisiin oppimisvaikeuksiin (esim. lukeminen, matematiikka), vaikuttaminen vaatii yksilöllistä oppimisen tukea.  (Lapsi- ja perhepoliittinen neuvottelukunta 27.11.2024).

Luvussa nostetaan erikseen esille monikielisyys ja sukupuoli-identiteetti. Tekstiin olisi tärkeää lisätä myös vammaisuus.

Liikunnallista elämäntapaa tullaan lisäämään kouluissa ja myös tämä edellyttää ympäristöjä, joissa kaikkien on mahdollista toimia. On tärkeää, että lasten koulussa tapahtuvaa liikuntaa suunniteltaessa hyödynnetään soveltavan liikunnan asiantuntijoita esimerkiksi Valteri-koulusta ja paralympiakomiteasta. Toimintakulttuurin tulisi olla avoin eri asiantuntijoille ja monialaiselle yhteistyölle. Esim. kuntoutuksen asiantuntemus tuo osaamista ja käytännön ohjeita, joilla voidaan tukea kaikkien yhdessä toimimista erilaisissa ympäristöissä. 

Palautetta ja konkreettisia muutosehdotuksia perusteluonnoksen lukuun 6 Oppilaan oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa

Tällä hetkellä vammaisia oppilaita vapautetaan tarpeettoman paljon liikunnan opetuksesta. Suuntaus liikuntaan oppiaineena on, että liikunnan opetusta tullaan lisäämään kaikilla asteilla eli myös jatko-opinnoissa. Liikunnan tunneilla mahdollistuu yhdessä oppiminen ja tärkeät sosiaaliset kontaktit. Liikunta ja koululiikunta kuuluvat kaikille. Tähän tulee panostaa ja tehdä monialaista yhteistyötä, jotta opetuksen ammattilaiset saavat osaamista liikunnan yhdenvertaiseen toteutukseen ja myös soveltavaan liikuntaan.

Koulussa tapahtuvaa liikuntaa suunniteltaessa on tärkeää varmistaa esteettömät oppimisympäristöt sekä tarvittavat liikunnan apuvälineet. Jatkossa liikunnasta tulee myös yo-tutkinnon osa, joten myös sen vuoksi osallistuminen liikunnan opetukseen on tärkeää. Myös vammainen nuori voi saada liikunnasta erinomaisen arvosanan.

Palautetta ja konkreettisia muutosehdotuksia perusteluonnoksen lukuun 7 Oppimisen ja koulunkäynnin tuki

7.1 Oppilaan oikeus oppimisen ja koulunkäynnin tukeen

Vammaisfoorumi muistuttaa, että opetussuunnitelmassa tulisi tarkemmin avata koulunkäynnin tukea. Mitä tarkoitetaan yhteisöllisellä opiskeluhuollolla, kuinka sitä käytännössä toteutetaan ja miten se konkreettisesti tukee koulunkäyntiä? Opetussuunnitelmassa tulisi näkyä, että myös yksilölliset keinot oppilaan koulunkäynnin tukemiseksi kuuluvat tähän. Erityisesti autismikirjon ja muut neurokirjon, aistivammaiset ja monet kehitysvammaiset oppilaat tarvitsevat usein yksilöllistä tukea koulunkäyntiin, esimerkiksi oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten siirtymiin ja kaverisuhteisiin välitunneille. Koulunkäynnin tukemisessa on huomioitava oppilaan oikeus yhdenvertaisuuslain mukaisiin kohtuullisiin mukautuksiin ja yksilöllisiin järjestelyihin, jotka eivät saa vaikuttaa arvosanoja heikentävästi. Koulunkäynnin tuen tulisi näkyä esityksessä poikkileikkaavasti.

7.3 Ryhmäkohtaiset tukimuodot ja niiden tavoitteet sekä järjestäminen

Vammaisfoorumi on huolissaan kuulemastaan, että perusopetuslain määrittely siitä, että yhden opettajan yleisopetuksessa saisi olla korkeintaan 5 oppilasta, jotka saavat erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta oppilaskohtaisena tukitoimena, oltaisiin vesittämässä siten, että mukaan ei laskettaisi erityisopettajan opetusta erityisluokassa, huomioitaisiin vain erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetus pienryhmässä. Opetusryhmän enimmäiskokoa ei myöskään ilmeisesti määriteltäisi. Vammaisfoorumi yhtyy OAJ:n näkemyksiin siitä, että parhaiten pystyttäisiin vaikuttamaan, jos yleisopetuksen ryhmät olisivat riittävän pieniä, jos opetusryhmässä ei ole erityispedagogiikan osaajaa.

Tämä alaluku vaatii mielestämme selkiyttämistä: Jääkö oppilaan tarvitsema tuki saamatta, jos sitä ei tarvitse kirjata minnekään? Kuka vastaa ryhmätuen oppilaiden tuen tarpeiden havainnoinnista ja tuen antamisesta: luokanopettaja, erityisopettaja, aineen opettaja?

7.4 Oppilaskohtaiset tukitoimet

Lapsen etu on, että tuen tarpeet tunnistettaisiin varhaisessa vaiheessa. Vammaisen lapsen kaikki tuen tarpeet eivät välttämättä ole tiedossa ennen koulun alkua, vaan saattavat tulla esiin vasta koulussa. Mitä nopeammin lapsi saa tarvitsemaansa tukea, sitä paremmin päästään yhdessä hänen kanssaan luomaan toimintatapoja ja tuen muotoja, jotka tukevat hänen oppimistaan ja kehittymistään.

Tässä, kuten ryhmäkohtaisissa tukitoimissa on kuvattu puutteellisesti se, kuka antaa yksilökohtaista tukea oppilaalle oppitunnin aikana. Miten yksilökohtainen tukiopetus oppilaalle onnistuu esimerkiksi luokanopettajalta, jos hänellä on oppitunnilla useita oppilaita, jotka tarvitsevat henkilökohtaista tukea tai ohjausta?

Vammaisfoorumi yhtyy Autismiliiton huoleen: Jos ryhmäkohtaisista tukitoimista ei tehdä minkäänlaista suunnitelmaa eikä päätöstä, eikä oppilaskohtaista seurantaa ole, kuka tunnistaa ja huomaa lapsen vahvemman tuen tarpeen ja käynnistää oppilaskohtaisten tukitoimien tarpeen arvioinnin?

Luokanopettajilla ei aina ole riittävää erityispedagogista osaamista tunnistaa eri tavoin vammaisten lasten tuen tarpeita, varsinkaan jos kyse ei ole oppimisvaikeuksista. Jos opettajat eivät kirjaa mitään, voi se vaikuttaa negatiivisesti paitsi tuen, myös diagnoosin saamiseen, koska usein esimerkiksi neurokirjon diagnoosien yhtenä kriteerinä on, että piirteiden ja toimintarajoitteiden tulee olla nähtävissä jo lapsuudessa. Koulun tekemä seuranta voi edesauttaa tarkempien selvittelyjen ja tutkimusten alkuun saamista.

Monialainen yhteistyö voisi nykyistä aikaisemmin auttaa tunnistamaan eri tavoin vammaisten lasten tuen tarpeita ja saamaan tukea mahdollisimman varhain. Sote-alojen ammattilaiset, esim. lääkärit, sosiaalityöntekijät, eri terapeutit, valmentajat, joilla on kokemusta lapsen kanssa työskentelystä, voivat jakaa arvokasta tietoa ja näkemyksiä siitä, mitkä olisivat lapsen yksilöllisten tarpeitten mukaisia suositeltavia tukimuotoja.

Oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointi

Kohdassa 7.4.1. tuen arviointi, moniammatillinen ja monialainen yhteistyö on kirjoitettu tarpeettomasti ”negaation” kautta. Laaja-alainen näkökulma huomioiden kyseessä on ennen kaikkea mahdollisuus. Vammaisfoorumi vastustaa ja vaatii poistettavaksi opetussuunnitelmasta kirjaukset, jossa opetuskielen oppimisen varhainen vaihe, poissaolot, motivaation puute, puutteellinen opiskelutekniikka tai käyttäytymisellä reagointi olisivat lähtökohtaisesti peruste evätä oppilaskohtainen tuki. Ne voivat liittyä vammaisuuteen. Rajaus on syrjivä, eikä se sisälly hallituksen ehdottamiin perusopetuslain muutoksiin.

YK:n vammaisoikeussopimuksen mukaan vammaisia ovat henkilöt, joilla on pitkäaikainen fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä toimintarajoite, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. (ks. myös HE 122/2024 vp). Vammaisilla oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus saada maksutonta opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Heidän tulee saada koulutukseen tarvitsemansa yksilöllinen tuki ja kohtuulliset mukautukset. (YK:n vammaissopimus, 24. artikla).

Kouluissa on yhä enemmän oppilaita, joilla on motivaation puutetta, poissaoloja ja jotka käyttäytymisellään reagoivat välillä voimakkaasti. Yksilökohtaisten tukitoimien epääminen ilman että selvitetään mistä nämä kaikki johtuvat, vaikeuttaa tilannetta sekä oppilaan itsensä, että muun kouluyhteisön kannalta. Oppilaan tilanteen selvittely vaatii usein myös sote-ammattilaisten osaamisen hyödyntämistä (esim. sosiaalityö, psykiatria, neurologia, konsultatiivinen sairaalaopetus, Valteri-koulu). Käyttäytymisellä reagoinnilla ja poissaoloilla on aina jokin syy. Taustalla voi olla esimerkiksi kouluympäristön aiheuttamaa kuormitus, oppimisympäristöjen aistiesteellisyys, kiusatuksi tuleminen, uhkailun tai väkivallan kohteeksi joutuminen, puutteellinen tuki koulunkäyntiin. Näissä tilanteissa oppilas tarvitsee yksilöllistä tukea koulunkäyntiin, välitunneille tai ruokailuihin sekä yksilöllisiä järjestelyä, esim. mahdollisuutta työskennellä rauhallisessa, erillisessä tilassa tai pienempää ryhmää. Näihin tarpeisiin tulee voida saada oppilaskohtaista yksilöllistä tukea samoin kuin oppimisvaikeuksiin. Jos lapsi ei saa oikea-aikaista yksilöllistä tukea, tilanne voi johtaa hyvinvoinnin heikentymiseen, psyykkiseen sairastumiseen ja pitkittyneeseen kouluakäymättömyyteen. Käyttäytymisellä reagoiva oppilas voi myös häiritä muita oppilaita ja opettajaa. Lapsen koulunkäynnin vaikeudet kuormittavat usein koko perhettä, vanhemmat voivat uupua ja sairastua, joutua jopa jäämään pois töistä. Kustannukset näistä ovat monin kertaiset verrattuna siihen, että lapsi saisi koulussa oikea-aikaisesti tarvitsemaansa tukea. 

Kohdassa 7.4.1 tulisi myös määritellä tarkemmin, miten oppilasta kuullaan. Vammaisen ja toimintarajoitteisen oppilaan ollessa kyseessä, tämä on yhdenvertaisuudenkin kannalta tärkeää. Lisäksi tulee määritellä, miten tämä kuuleminen dokumentoidaan ja minne.

Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskeva suunnitelman (7.4.2) laatimisessa tulee huomioida, milloin lapsi pärjää yhteisopetuksessa ilman tukea tai tuettuna, kenen tukemana, milloin hyötyy pienryhmäopetuksesta, milloin erityisluokkaopetuksesta, sairaalakouluopetuksesta tms. Suunnitelmassa tulee myös huomioida koulunkäynnin tukeen liittyvät tukimuodot sekä vammaisen oppilaan tarvitsemat yksilölliset yhdenvertaisuuslain mukaiset kohtuulliset mukautukset ja kirjata ne suunnitelmaan. Näitä voivat olla esimerkiksi aistiesteettömyyttä lisäävät mukautukset tai esimerkiksi rauhallisen, erillisen tilan järjestäminen aistiherkälle oppilaalle opiskeluun, kokeiden tekemiseen, ruokailuun sekä opiskelussa tarvittavat apuvälineet, liikunnassa tarvittava avustus ja apuvälineet. 

Tekstiehdotukseen on kirjattu: “Mikäli ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat oppilaalle riittämättömät, tarjotaan oppilaskohtaisia tukitoimia”. Vammaisfoorumi pitää lausunnon sanamuotoa epätarkkana.  Opetussuunnitelmaan olisi syytä kirjata: miten ja kuka dokumentoi, arvioi ja toteaa ryhmäkohtaisten tukimuotojen riittämättömyyden?

Tukea koskeva päätös

Kohdassa 7.4.3 tulisi täsmentää, kuka hallintopäätöksen tekee. Nykykäytännöt vaihtelevat paljon ja tämä vaarantaa sekä oppilaan että tukitoimista päättävän työntekijän oikeusturvan.

Tulkitsemispalveluiden osalta haluamme nostaa esiin muutamia huomioita. Kilpailutetut tulkkipalvelujen tulkit vammaisten maahanmuuttajien tulkkipalveluissa eivät ole aina sopivia, esim. arabian kieli ei ole täsmälleen sama kaikissa arabiaa puhuvissa maissa ja sen vuoksi voi asioita jäädä ymmärtämättä. Olisi hyvä, että olisi mahdollisuus vapaammin valita hyväksi tiedetyt tulkit, erityisesti tilanteissa, joissa lapsen vanhemmat eivät osaa riittävästi suomea ja on yhteinen tapaaminen lapsen asioista. Tulkitsemispalveluja järjestettäessä tulisi ennen kaikkea suosia lähitulkkausta. Esimerkiksi monialaiset tapaamiset, jossa paikalla on paljon ihmisiä, pitäisi paikan päällä olla tulkki. On tärkeää huomioida, että tulkkia käytettäessä tulee kokoukselle varata riittävästi aikaa ja etätapaamisissa tulee varautua myös teknisiin haasteisiin.

Viittomakielisten tulkkauksiin on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta antanut päätökset Kelan tulkkauspalveluun tämän vuoden maaliskuussa tulleeseen ääni- ja kuvatallenteiden tulkkauskieltoon. Kela syrji tulkkauspalvelun käyttäjää, kun ei järjestänyt tulkkausta kohtuullisten mukautusten perusteella, ei tehnyt yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia ennen linjauksen käyttöönottoa ja laiminlöi yhdenvertaisuuden edistämisen velvoitettaan. Tämä tulee huomioida myös opetussuunnitelmassa.

7.9 Tuen jatkumo nivelvaiheissa, yhteistyö ja sujuva tiedonsiirto

Tässä on tärkeää tehdä yhteistyötä lapsen, hänen vanhempiensa, lapsen kanssa työskentelevien opetuksen, kasvatuksen, tarvittaessa myös sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten kanssa. Mikäli tiedossa on esimerkiksi oppimisympäristön toimivuuden arviointi lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, on syytä konsultoida myös Valteri-koulun tai sairaalakoulun asiantuntijoita, esimerkiksi näönkäytön asiantuntijaa, liikkumisen apuvälineiden asiantuntijaa ennen kuin lapsi aloittaa koulunkäynnin. Näin voidaan tehdä tarvittavia oppimisen apuvälinehankintoja, esteettömyyttä ja turvallisuutta lisääviä toimia jo ennen kuin lapsi aloittaa koulunkäynnin.

Muut huomiot

Opetussuunnitelman uudistaminen on paikallaan. Vammaisfoorumi on kuitenkin huolissaan siitä, että uudistustyötä tehdään hallituksen määräyksestä nyt kiireellä. Ei tunnu kovin tarkoituksenmukaiselta lausua opetussuunnitelmasta tässä vaiheessa, kun perusopetuslaki, jota opetussuunnitelman on tarkoitus tukea, ei vielä ole valmis.

Eri tavoin vammaiset ja toimintarajoitteiset lapset ja nuoret eivät vielä näy riittävästi tässä opetussuunnitelmassa. Sen jatkotyöstämisessä on syytä huomioida perusopetuslain lisäksi myös yhdenvertaisuuslaki, vammaispalvelulaki, YK:n vammaisoikeuksien sopimus, jotka koskevat niin opetusta saavia, opetusta järjestäviä, kuin sitä toteuttavia tahoja.

On hyvä, että opetussuunnitelmassa mietitään opetuksen ja koulunkäynnin tuen käytännön toteutuksia. Opetussuunnitelman tässä vaiheessa ryhmäopetuksessa annettava oppimisen tuki ja yksilöllinen oppimisen tuki kaipaavat sisällöllistä selkiyttämistä, kuten monet opetuksen järjestät, opetusta antavat ja opetusta tutkivat ovat lausunnoissaan todenneet. Ehdotukset erilaisista arviointilomake- pohjista, mallikuvat avun järjestämisen hierarkioista ja esimerkkitapauksista, joita moni lausunnonantaja on ehdottanut, ovat kannatettavia. Perusopetuslakiin on tuotu mukaan liikunnallinen elämäntapa ja sen vahvistaminen keskeisenä osana koulujen toimintakulttuuria. Opetussuunnitelma kaipaa täydennyksenä suunnitelman soveltavan ja integroivan liikunnan koulutuksesta opetushenkilöstölle ja avustajille.

Toivomme, että opetussuunnitelmaluonnokseen tulleita hyviä lausuntoja, jotka sisältävät myös lukuisia täydennys-, muutos ja selkeyttämisehdotuksia hyödynnetään opetussuunnitelman eteenpäin työstämisessä. Vammaisfoorumi näkee, että perusopetuslakiin mahdollisesti tämän lausuntakierroksen jälkeen tulevat muutokset ja lukuisat opetussuunnitelman muutosehdotukset edellyttävät vielä uutta lausuntakierrosta päivitetystä opetussuunnitelmasta.

Tiivistelmä lausunnon keskeisestä sisällöstä

Vammaisfoorumi pitää opetussuunnitelman uudistamista erittäin tarpeellisena. On valitettavaa, että uudistustyötä tehdään hallituksen määräyksestä nyt kiireellä. Eri tavoin vammaiset ja toimintarajoitteiset lapset ja nuoret eivät vielä näy riittävästi tässä luonnoksessa. Vammaisfoorumi näkee, että perusopetuslakiin mahdollisesti tämän lausuntakierroksen jälkeen tulevat muutokset ja opetussuunnitelman muutosehdotukset edellyttävät vielä uutta lausuntakierrosta päivitetystä opetussuunnitelmasta.

Luonnoksen sisällön osalta Vammaisfoorumi haluaa nostaa esiin:

• Keskeistä on lapsen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen, arviointi, suunnittelu ja varhainen tuen toteuttamisen aloittaminen. Tämä on aina lapsen etu.
• Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaaviin periaatteisiin tulisi lisätä alaluku vammaisuuden moninaisuus.
• Luonnoksessa nostetaan erikseen esille monikielisyys ja sukupuoli-identiteetti. Tärkeä olisi lisätä siihen myös vammaisuus.
• Luvussa 4 ei käsitellä riittävällä tavalla esteettömyyttä, aistiesteettömyyttä tai saavutettavuutta. Oppimisympäristöjen tulisi laajasti ymmärrettynä olla esteettömiä ja saavutettavia, jotta vammaisten lasten oikeus käydä koulua tasavertaisesti toteutuisi. Esteettömästä ja aistiesteettömästä oppimisympäristöstä hyötyy koko opetusryhmä. Sähköisten oppimisympäristöjen saavutettavuus apuvälinekäyttäjille tulee sisällyttää kappaleeseen ja yksilöidä, millä tavoin kouluissa varmistetaan sähköisten oppimisympäristöjen ja opetusmateriaalien saavutettavuus.
• Opetussuunnitelmassa tunnustetaan mahdollisuus järjestää oppilaan opetus osittain toisin terveydentilan vuoksi. Kirjausta on tärkeää täydentää: terveydentilan sekä vamman vuoksi, sillä vammat eroavat merkittävästi sairaudesta.
• Koulussa tapahtuvaa liikuntaa suunniteltaessa on tärkeää varmistaa esteettömät oppimisympäristöt sekä tarvittavat liikunnan apuvälineet. Laadukkaan toiminnan järjestäminen vaatii osaamista liikunnan soveltamisesta. Opettajille tulee tarjota kohdennettua täydennyskoulutusta soveltavasta liikunnasta. (luku 6)
• Yleisopetuksen ryhmien tulisi olla riittävän pieniä, jos opetusryhmässä ei ole erityispedagogiikan osaajaa.
• Vammaisten oppilaiden tulee saada koulutukseen tarvitsemansa yksilöllinen tuki ja kohtuulliset mukautukset. (YK:n vammaissopimus, 24. artikla).
• Oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevassa suunnitelmassa tulee huomioida sekä oppimiseen, että koulunkäyntiin tarvittava tuki. Näitä pitäisi myös avata: mitä tarkoitetaan yhteisöllisellä opiskeluhuollolla, kuinka sitä käytännössä toteutetaan ja miten se konkreettisesti tukee koulunkäyntiä. Yksilökohtaisten tukitoimien selvittäminen vaatii usein monialaista sote-ammattilaisten osaamisen hyödyntämistä.
• Tulkitsemispalveluiden osalta olisi tärkeää, että voitaisiin vapaammin valita hyväksi tiedetyt tulkit tilanteissa, joissa lapsen vanhemmat eivät osaa riittävästi suomea, on yhteinen tapaaminen lapsen asioista. Viittomakielisten oppilaiden tulisi oppimisen tukena kohtuullisin mukautuksin saada kouluun kaikkea tarvitsemaansa tulkkipalvelua, myös esim. välitunnille tulisi suosia lähitulkkausta.
• Lapsen edun kannalta on hyvin tärkeää, että nivelvaiheet, siirtyminen esiopetuksesta peruskouluun, alaluokilta yläkouluun ja sieltä toisen asteen opintoihin valmisteltaisiin huolella, lapsen yksilölliset oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeet huomioiden.

Vammaisfoorumi ry

Veera Florica Rajala puheenjohtaja                            

Anni Kyröläinen pääsihteeri p. 045 217 4936 anni.kyrolainen@vammaisfoorumi.fi