Vammaisfoorumin logo: Vammaisjärjestöjen yhteinen ääni
Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages
Tarkennettu haku

Lausunto: Valas III Liikkumisen tuen kokonaisuuden kuulemistilaisuus 19.4.2021

Takaisin Lausunnot -listaukseen

Lausunto: Valas III Liikkumisen tuen kokonaisuuden kuulemistilaisuus 19.4.2021

Vammaisfoorumin kirjallinen lausunto 19.4.2021 järjestetyssä liikkumisen tuen kokonaisuutta koskevassa kuulemistilaisuudessa.

16 § Liikkumisen tuki

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada liikkumisen tuki kuljetuspalveluna hänelle soveltuvalla, esteettömällä ajoneuvolla, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän toimintarajoitteensa takia voi ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää julkista liikennettä. Kuljetuspalvelua on täydennettävä saattajapalvelulla, jos se on välttämätöntä.

Maakunnan liikelaitos voi vaihtoehtona kuljetuspalveluille antaa vammaisen henkilön käyttöön auton tai myöntää taloudellista tukea auton hankintaan, jos tämän tuen tarve liikkumisessa tavanomaisen elämäntoiminnoissa on runsasta ja jatkuvaluonteista.

Liikkumisen tuen tarkoituksena on mahdollistaa vammaisen henkilön liikkuminen, joka liittyy:

1) työssä käymiseen;

2) opiskeluun;

3) muun lain nojalla järjestettävään osallisuutta edistävään toimintaan; tai

4) vapaa-ajan toimintaan, sosiaaliseen osallistumiseen ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvaan toimintaan.

Pykälän yksityiskohtaiset perustelut löydätte hallituksen esityksen sivuilta 148–149.

3. Onko mielestänne pykäläesitystä tarpeen muuttaa?

Kyllä

4. Jos vastasitte kyllä, miten muuttaisitte pykäläesitystä?

Vammaisfoorumi pitää liikkumisen tuen kokonaisuutta hyvänä lähtökohtana jatkotyöstämiselle. Siinä on lupaavia avauksia kuten kilometrikukkaro, joustavampi kuljetuspalveluiden käyttö sekä leasing-autot mainittuna. Ehdotamme että taloudellinen tuki -pykälästä irrotettaisiin erillinen uusi pykälä § 18, joka koskisi liikkumisen taloudellista tukea ja jonka perusteluita avaamme kysymyksissä 12 ja 14.

1. momentin kommentit:

Esitämme 1 momentin sanamuodon täydentämistä muotoon: ”…vammaiselle henkilölle yksilöllisesti soveltuvalla, tarvittaessa esteettömällä ajoneuvolla…”

Esitämme 1 momentin täydentämistä ennen momentin viimeistä lausetta: ”Liikkumisen tuki on toteutettava yksilölle ja hänen elämäntilanteeseensa soveltuvalla järjestämistavalla”.

Perustelu: Kuljetuspalveluiden järjestämistapaa valittaessa tulee arvioida yksilöllisesti henkilön kyky ja tosiasiallinen mahdollisuus käyttää esimerkiksi tilausjärjestelmiä tai yhdisteltyjä kuljetuspalvelumatkoja. On myös huomioitava millaisia haasteita järjestämistapaan sisältyvät odotus- ja matkustusajat asettavat henkilön liikkumiseen. Tässä arvioinnissa tulee ottaa huomioon henkilön fyysisten ja motoristen tekijöiden lisäksi psyykkiset ja kognitiiviset ominaisuudet tai hahmottamisen vaikeudet sekä ympäristö ja muut olosuhteet.

Vammaisella henkilöllä on oikeus vaatia kuljetuspalvelua järjestettäväksi vammansa tai sairautensa kannalta sopivalla ja yksilöllisellä tavalla. Viranomaisen tulee tiedottaa ja ohjeistaa asiakkaalle selkeästi ja johdonmukaisesti kuljetuspalveluihin liittyvien erillisoikeuksien hakemismenettelystä, kuten eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa 27.1.2020 EOAK/1551/2019 todetaan. Tätä perustelua voidaan käyttää myös 17 §:n perusteluissa.

2. momentin kommentit:

2 momentin kohta “…jos tämän tuen tarve liikkumisessa tavanomaisen elämän toiminnoissa on runsasta ja jatkuvaluonteista” tulisi poistaa.

Perustelut: edellytys tuen/liikkumisen tarpeen runsaudesta ja jatkuvaluonteisuudesta rajaa liiaksi vaihtoehdon käyttöalaa. Auton käyttöön antaminen tai hankintatuen myöntäminen tehdään joka tapauksessa harkinnanvaraisesti, jolloin ei ole oletettavaa, että kyseisiä tukimuotoja myönnettäisiin epätarkoituksenmukaisesti tai vain vähäisiin tarpeisiin. Lisäksi momentin muotoilu jättää hieman epäselväksi onko tuen myöntämisen edellytyksenä se, että henkilö ilman tukea käyttäisi runsaasti kuljetuspalvelua.

Ehdotamme, että esityksen 2 momentti siirretään 3 momentiksi, koska se muodostaa poikkeuksen pääsääntöön.  Nykyinen 3. momentti on hyvä olla heti 1 momentin perässä, koska se määrittää ensimmäiseen momenttiin kirjattua subjektiivista oikeutta.

Vaihtoehtoisesti esitämme 2 momentin siirtämistä osaksi liikkumisen taloudellista tukea koskevaan pykälään, jota ehdotamme uudeksi pykäläksi 18 (ks. kysymykset 10 ja 12). 

3. momentin kommentit:

Kolmannen momentin listaukseen tulisi lisätä kohdat ”yhteiskunnallinen osallistuminen ja luottamustoimet” sekä ”yritys- ja elinkeinotoiminnan harjoittaminen”. Edellä mainitut tulee rinnastaa työssäkäyntiin ja opiskeluun.

Perustelut: vammaiset henkilöt ovat aliedustettuina yhteiskunnan eri päätöksentekoelimissä ja puutteellinen liikkumisen tuki vaikeuttaa osallistumista ja luottamustoimien hoitamista sekä äänioikeuden käyttämistä vaaleissa.

Perustuslain 18 §:ssä on turvattu sekä työn että elinkeinonharjoittaminen perusoikeutena. Tämän oikeuden varmistamiseen tarvitaan riittävä ja yksilölliset tarpeet huomioiva liikkumisen tuki.

5. Onko mielestänne pykäläesityksen perusteluita tarpeen muuttaa?

Kyllä

6. Jos vastasitte kyllä, miten muuttaisitte perusteluita?

Soveltuvan ajoneuvon määrittelyssä tulee ottaa huomioon yksilön toimintakyky sekä toimintaympäristö. Tämän arvioinnissa tulee ottaa huomioon vammaiselle henkilölle fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen tai muu syyn aiheuttaman toimintakyvyn heikentymisen lisäksi hänen toimintaympäristö ja muut olosuhteet.

Esteettömyyden tulee toteutua koko matkan ajan lähtöovelta määränpäähän asti. Sanamuoto ”esteetöntä julkista liikennettä ilman kohtuuttomia vaikeuksia” on tulkinnanvaraisuudessaan ongelmallinen. Palvelun tarkoituksena on mahdollistaa vammaisen henkilön liikkuminen yksilöllinen tarve huomioiden. Joukkoliikenne kunkin henkilön liikkumisalueella voi toimia joltain osin, esim. tiettyinä aikoina vuorokaudesta tai tietyillä reiteillä. Nykylainsäädännön tulkinta esteettömästä julkisesta liikenteestä vaihtelee kunnittain, mikä on johtanut asiakkaalle kohtuuttomiin ja pitkiin valitusprosesseihin.

Tarvetta liikkumisen tuen järjestämiselle kuljetuspalveluna tulee kuvata perusteluissa nykyistä kattavammin niin, että myös eri tavoin vammaisten henkilöiden (esim. kehitysvammaisten) tuentarpeet huomioidaan. Perusteluissa (s. 148) todetaan, että “kohtuuttomia vaikeuksia [julkisen liikenteen käyttämisessä] aiheuttavia tilanteita voivat olla esimerkiksi julkisen liikenteen epätasainen ajotapa sekä vaikeudet liikennevälineeseen mentäessä ja siitä poistuttaessa.” Jo tässä yhteydessä tulee esimerkkinä mainita, että kohtuuttomat vaikeudet julkisen liikenteen käyttämisessä voivat liittyä pelkästään henkilön kognitiivisiin haasteisiin, kuten hahmotusvaikeuksiin, käyttäytymisen ja ymmärtämisen haasteisiin sekä aistiyliherkkyyksiin.

Mahdollisten vaikeuksien arvioinnin tulee perustua henkilön omaan toimintakykyyn. Henkilön liikkumisen tukeminen joukkoliikenteessä ei saa jäädä esim. läheisten varaan eikä henkilön tule joutua käyttämään muita palveluita, kuten henkilökohtaista apua, saadakseen tarvitsemansa avun julkisilla kulkuvälineillä liikkumiseen.

16 §:n perusteluiden 5. kappaleen lauseesta ”..käyttää esteetöntä julkista liikennettä ilman kohtuuttomia vaikeuksia.”, ehdotamme poistettavaksi sanan ”esteetöntä”.

On tiedostettava, ettei 18 yhdensuuntaista matkaa/kk tosiasiallisesti turvaa osallisuutta ja tavanomaisen elämän edellyttämää liikkumista ja yhdenvertaista liikkumismahdollisuutta suhteessa joukkoliikennettä käyttäviin vammattomiin henkilöihin. YK:n vammaissopimuksen periaatteena on, että vammaisten ihmisten vapaudet ja oikeudet on turvattava täysimääräisinä ja yhdenvertaisesti mukaan lukien henkilön liikkumistarpeet elämän joka saralla.

Lähtökohtana tulee olla YKSILÖLLISEN TARPEEN MUKAINEN MAHDOLLISIMMAN ITSENÄINEN LIIKKUMINEN, joka järjestetään turvallisesti sopivalla kulkuvälineellä, tarvittaessa saattajapalvelulla täydentäen. 16 §:n mukaan (s. 148) kuljetuspalvelua olisi täydennettävä saattajapalvelulla, jos se on välttämätöntä henkilön matkasta suoriutumiselle. Perusteluja (s. 149) tulisi näiltä osin täydentää kuvaamalla esimerkinomaisesti sitä, milloin saattajapalvelu on välttämätön henkilön matkasta suoriutumiselle. Esimerkiksi kehitysvammaiset autisminkirjon ihmiset ja vastaavaa tukea tarvitsevat ihmiset voivat tarvita matkan ajaksi nimenomaan toisen ihmisen antamaa tukea.

17 § Kuljetuspalvelujen toteuttaminen

Edellä 16 §:n 1 momentissa tarkoitettujen kuljetuspalvelujen määrää ja alueellista ulottuvuutta sekä kohtuullisia kustannuksia arvioitaessa on otettava huomioon vammaisen henkilön liikkumisen tarve, muut käytettävissä olevat palvelut, matkan tarkoitus sekä 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkumisen tuki.

Kuljetuspalveluja työhön, opiskeluun ja muun lain nojalla järjestettävään osallisuutta edistävään toimintaan on järjestettävä niihin välttämättä tarvittava määrä. Näitä matkoja voi tehdä julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 1 luvun 9 §:ssä tarkoitetuilla työssäkäyntialueilla.

Kuljetuspalveluja vapaa-ajan toimintaan, sosiaaliseen osallistumiseen ja muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvaan toimintaan on järjestettävä siten, että henkilö voi tehdä vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa asuinkunnan tai lähikunnan alueella. Nämä kuljetuspalvelut voidaan vaihtoehtoisesti henkilön suostumukseen perustuen järjestää kokonaan tai osittain siten, että hänelle myönnetään matkojen sijaan kuljetuspalveluja enintään maakunnan määrittämään kilometrimäärään asti kunta- tai maakuntarajojen estämättä. Maakunnan liikelaitos voi päättää kuljetuspalvelujenjaksottamisesta korkeintaan yhden vuoden aikana käytettäväksi.

Kuljetuspalveluja voidaan yhdistellä toteutettavaksi samalla liikennevälineellä, jollei siitä aiheudu matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa vammaiselle henkilölle.

Jos maakunta on antanut vammaisen henkilön käyttöön auton, tällä on oikeus saada vähintään 24yhdensuuntaista matkaa vuodessa vapaa-ajan toimintaan, sosiaaliseen osallistumiseen tai tavanomaiseen elämään kuuluvaan toimintaan, jollei tätä pienempi määrä riitä turvaamaan välttämätöntä liikkumista.

Pykälän yksityiskohtaiset perustelut löydätte hallituksen esityksen sivuilta 149–151.

7. Onko mielestänne pykäläesitystä tarpeen muuttaa?

Kyllä

8. Jos vastasitte kyllä, miten muuttaisitte pykäläesitystä?

Pykälän 5. momentti “Jos maakunta on antanut vammaisen henkilön käyttöön auton, tällä on oikeus saada vähintään…” tulisi muuttaa muotoon “Jos maakunta on antanut vammaisen henkilön käyttöön auton tai myöntänyt taloudellista tukea auton hankintaan, tällä on oikeus saada vähintään…”.

Vammaisella henkilöllä tulisi myös olla subjektiivinen oikeus käyttää ainakin osan kuljetuspalveluista normaalin elämänpiirin ulkopuolisilla paikkakunnilla, normaalisuusperiaatteen mukaisesti. Se, että liikkumisaluetta on nyt laajennettu työssäkäyntialueeseen, on hyvä alku, mutta se ei vielä riitä todellisen yhdenvertaisen liikkumisen mahdollistamiseen. Vammaisella henkilöllä tulisi olla oikeus liikkua yhdenvertaisesti koko maassa; EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaan myös koko EU:n alueella.

Perustelu: Vammaisten henkilöiden vapautta hyödyntää vapaata liikkuvuutta Suomen ja EU:n sisällä tulee tarvittaessa tukea positiivisella erityiskohtelulla. Koska riippuvuus lukuisista hallintopäätöksistä itsessään voi vaarantaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen osallisuuden yhteiskunnassa, tulee kuljetuspalvelupäätökseen lähtökohtaisesti sisältyä mahdollisuus ainakin jossakin määrin käyttää kuljetuspalveluita tavanomaisesta poikkeavilla paikkakunnilla, mikäli se on välttämätöntä.

Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi säätämällä 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa sellaisiksi, joita vammainen henkilö voi myös käyttää oman tavanomaisen elämänpiirinsä ulkopuolella, muilla paikkakunnilla. Myös tätä määrää tulisi voida tarvittaessa lisätä, mikäli se on välttämätöntä vammaisen henkilön yhdenvertaisen liikkumisen toteuttamiseksi.  

Vammaisfoorumi korostaa, että hallinnolliset käytännöt, kuten kuljetuspalvelujen laskutuskäytännöt, eivät saa rajoittaa liikkumisen ja liikkumisen vapauden yhdenvertaista toteutumista. Päinvastoin; hallinnollisten käytäntöjen tulee tukea oikeuksien, vapauksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista arjessa.

Mahdollisuutta käyttää sopivaa kuljettajaa ja joustavampia toteuttamistapoja tulee vahvistaa laissa. (Ks. ehdotuksemme ja perustelumme kysymyksessä 4 liittyen 16 § 1. momenttiin. ) 

Perustelu:

Muuttunut toimintaympäristö on syytä huomioida. Kesällä 2018 voimaan tulleen taksiuudistuksen myötä taksiluvista tuli valtakunnallisia ja niistä katosi paikallinen päivystämisvelvoite. Tämä on heikentänyt taksien saatavuutta eri puolilla maata eikä taksiuudistuksen korjaussarja tätä paradigman muutosta muuta. Tuttujen kuljettajien laajempi käyttö voisi olla tässä yksi mahdollinen työkalu. Tästä voisi olla erityisesti hyötyä haja-asutusalueilla. Tämä voisi myös mahdollistaa palvelun saamisen ymmärrettävällä kielellä ja tutulta ja turvalliselta henkilöltä. Samassa yhteydessä vammaista henkilöä ei saa myöskään tehdä täysin riippuvaiseksi tutusta kuljettajasta, vaan myös muita saavutettavia järjestämistapoja tulee olla käytössä.

9. Onko mielestänne pykäläesityksen perusteluita tarpeen muuttaa?

Kyllä

10. Jos vastasitte kyllä, miten muuttaisitte perusteluita?

Meillä on huoli kuljetuspalveluiden riittävyydestä eri tilanteissa. Esimerkiksi luottamustoimien hoitaminen ei saa vaarantua puuttuvien kuljetuspalveluiden vuoksi. Vammaisen henkilön ei pitäisi joutua valitsemaan esimerkiksi ruokakaupan ja luottamustoimen hoitamisen välillä. Myös yrittäjyys ja elinkeinon harjoittaminen tulisi paremmin huomioida pykälässä § 16.

Kohderyhmillemme liikkumisen tuen sopivuus ja joustavuus on keskeistä. Tavoitteena tulisi olla, että vammasta riippumatta voisi liikkua mahdollisimman itsenäisesti ja omaehtoisesti yhteiskunnassa, vammattomien tavoin, myös oman asuinkuntansa ulkopuolella. Jos vammainen ihminen matkustaa junalla Ouluun, hänen tulisi päästä juna-asemalta eteenpäin – ilman että siihen vaaditaan joka kerta erillinen hallintopäätös. Jo pelkästään se, että vammaisen ihmisen elämään kohdistuu suhteeton määrä hallintopäätöksiä suhteessa muuhun väestöön, voi asettaa vammaiset ihmiset eriarvoiseen asemaan. Siksi myös kuljetuspalveluiden kohdalla tulisi lähtökohdan olla mahdollisimman omaehtoinen liikkuminen.

Tämä tavoitteemme omaehtoisesta liikkumisesta on myös linjassa Vammaissopimuksen artikla 20 velvoitteiden kanssa.  Artiklan lähtökohta on se, että vammaisille henkilöille on varmistettava mahdollisimman itsenäinen henkilökohtainen liikkuminen; hänelle sopivalla tavalla, hänelle sopivaan aikaan ja kohtuulliseen hintaan. Myös sopivien apuvälineiden ja avustajien saatavuus tulee taata. Kohtuullisena hintana Vammaisfoorumi pitää vastaavasta matkasta aiheutuvaa halvinta julkisen liikenteen lippua. Esim. kuljetuspalveluiden tilaamisesta yritysnumeroista ei tule aiheutua lisäkustannuksia käyttäjille suhteessa vammattomiin henkilöihin, jotka käyttävät julkista liikennettä.

Lisäksi tulee huomioida liikkumisen tuen yksilöllisen järjestämisen osalta kohtuullisen poikkeaman salliminen kuljetuspalvelumatkoilla. Esimerkkejä perusteluihin tulisi lisätä laajemmin esimerkiksi opiskeluun, omaishoitajuuteen, henkilökohtaiseen avustamiseen sekä perhe-elämään liittyvistä tilanteista.  Lisäksi kuljetuspalveluita myönnettäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten oikeuteen liikkua ikätasonsa mukaisesti ilman, että he ovat liian riippuvaisia esimerkiksi vanhemmistaan tai läheisistään. Lain perusteluissa viitataan ratkaisuun KHO:2018:64. Tässä tulee viitata myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO:2019:147.

Ehdotamme poistettavaksi pykälän perusteluista rajauksen, jossa poikkeama koskisi ainoastaan välttämättömiä työhön liittyviä matkoja.

Kuljetuspalveluina olisi poikkeustilanteita varten myönnettävä vähintään 24 matkaa, jos vammaiselle henkilölle on myönnetty auto käyttöön tai myönnetty hankintatukea.  Näissä tilanteissa on varmistettava, että vammainen henkilö, joka käyttää henkilökohtaista apua, voi käyttää myös henkilökohtaista avustajaa tai muuta henkilöä auton kuljettajana. Euroopan perusoikeuskirjan suojeleman vapaan liikkuvuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta olisi tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä voida käyttää näitä myös oman asuinkuntansa, lähikuntien ja työssäkäyntialueen ulkopuolella.

Ehdotamme, että taloudellinen tuki pykälästä irrotettaisiin erillinen uusi pykälä § 18, joka koskisi liikkumisen taloudellista tukea.

§ 18 Taloudellinen tuki

Maakunnan liikelaitos voi korvata vammaiselle henkilölle kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat muiden kuin terveydenhuollon lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvien päivittäisissä toimissa, liikkumisessa, viestinnässä tai vapaa-ajan toiminnoissa tarvittavien välineiden sekä muiden teknisten ratkaisujen hankkimisesta. Lisäksi maakunnan liikelaitos voi korvata erityisvaatetuksen tai -ravinnon hankkimisesta aiheutuvat ylimääräiset kustannukset.

Päivittäisissä toimissa, liikkumisessa, viestinnässä tai vapaa-ajan toiminnoissa tarvittavien välineiden sekä muiden teknisten ratkaisujen hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista korvataan puolet.

Kustannusten määrä arvioidaan aiheutuvien todellisten kustannusten perusteella. Vakiomalliseen välineeseen tai muihin teknisiin ratkaisuihin sekä autoon tai muuhun kulkuvälineeseen tehdyt toimintarajoitteen edellyttämät välttämättömät muutostyöt korvataan kokonaan.

Pykälän yksityiskohtaiset perustelut löydätte hallituksen esityksen sivuilta 151–153.

11. Onko mielestänne pykäläesitystä tarpeen muuttaa?

Kyllä

12. Jos vastasitte kyllä, miten muuttaisitte pykäläesitystä?

Vammaisfoorumi esittää uutta “Taloudellinen tuki liikkumiseen 18 §” -pykälää lakiin, jossa liikkumiseen tarkoitettu taloudellinen tuki irrotetaan muista päivittäisissä toimissa, viestinnässä tai vapaa-ajan toiminnoissa tarvittavien välineiden sekä muiden teknisten ratkaisujen hankkimisesta. Tällä muutoksella myös liikkumisen tuki -kokonaisuus selkeytyy ja on nykyistä helpommin sovellettavissa. Perusteluja avaamme lisää kysymyksessä 14. Muusta taloudellisesta tuesta ja muista palveluista säädettäisiin tällöin pykälissä 19 ja 20.

”18 § Taloudellinen tuki liikkumiseen

Maakunnan liikelaitos voi vaihtoehtona kuljetuspalveluille vammaisen henkilön suostumukseen perustuen korvata kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat 16 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa toiminnoissa tarvittavan auton tai muun yksilölliseen tarpeeseen soveltuvan kulkuneuvon hankkimisesta, tai vaihtoehtoisesti antaa vammaisen henkilön käyttöön hänen yksilöllisen tarpeensa mukaisen auton tai muun kulkuneuvon.

Yksilölliseen tarpeeseen soveltuvan auton tai muun kulkuneuvon hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista korvataan vähintään puolet. Korvattavien kustannusten määrä arvioidaan aiheutuvien todellisten kustannusten perusteella. Autoon tai muuhun kulkuneuvoon tehdyt toimintarajoitteen edellyttämät välttämättömät muutostyöt, vamman edellyttämät yksilölliset apuvälineet ja lisälaitteet korvataan kokonaan.

Taloudellista tukea liikkumiseen saadessaan vammaisella henkilöllä on oikeus saada vähintään 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa vapaa-ajan toimintaan, sosiaaliseen osallistumiseen tai tavanomaiseen elämään kuuluvaan toimintaan.”

13. Onko mielestänne pykäläesityksen perusteluita syytä muuttaa?

Kyllä

14. Jos vastasitte kyllä, miten muuttaisitte perusteluita? 

Perustelut uudelle, liikkumisen taloudellisen tuen 18 § varten.

YK:n vammaissopimuksen artiklan 20 (Henkilökohtainen liikkuminen) tavoite on edistää vammaisten henkilöiden mahdollisimman itsenäistä henkilökohtaista liikkumista mm. liikkumisen apuvälineiden ja laitteiden sekä apuvälineteknologian saatavuuden osalta. Lakiesityksen 18 §:n 2 momentissa mainitaan nimenomaisesti auto ja muut kulkuvälineet, mikä sopii yhteen YK:n vammaissopimuksen ao. kohdan kanssa.

Tämän taloudellinen tuki liikkumiseen -pykälän tarkoituksena olisi korvata vammaiselle henkilölle kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat henkilökohtaisen ja mahdollisimman itsenäisen liikkumisen tukemiseksi työssäkäynnin, yritys- ja elinkeinotoiminnan harjoittamisen, opiskelun, viranomaisissa asioinnin, yhteiskunnallisen osallistumisen tai vapaa-ajan toiminnoissa tarvittavan auton tai muiden kulkuneuvojen hankkimisesta.

Taloudellisella tuella liikkumiseen tarkoitetaan auton leasingista aiheutuvia kuluja, auton hankintatukea tai muun kulkuneuvon hankintatukea, jolla taloudellisesti tuetaan muuta kuin jalankulkuun tarkoitettujen apuvälineiden avulla tapahtuvaa liikkumista. 

Auton lisäksi tulisi eritellä muita liikkumisen kulkuneuvoja, kuten esimerkiksi sähköiset liikkumisvälineet, kuten kevyt sähköajoneuvo, kolmipyöräinen mopo, mopoauto, mönkijä, moottorikelkka tai muu kevytajoneuvo.  Em. kevyillä sähköavusteisilla ajoneuvoilla voidaan edistää haja- ja maaseutualueilla itsenäistä liikkumista ja ennaltaehkäistä muiden liikkumisen tuen palveluiden tarvetta, kuten esim. kuljetuspalvelua tai muita tukitoimia.

Vammaisfoorumi muistuttaa erilaisista toiminta- ja liikkumisympäristöistä, jotka voivat liittyä TSS-oikeuksien toteuttamiseen. Väkimäärältään runsaslukuisemmassa eteläisessä Suomessa on kattava tieverkosto, mutta pohjoisessa Suomessa näin ei ole. Esimerkiksi mönkijään tai moottorikelkkaan on ollut tiettömillä teillä vaikea saada vammaispalvelulain mukaista taloudellista tukea, koska nämä liikkumisen välineet katsotaan tavallisesti harrastusluonteisiksi. Tämä siitäkin huolimatta, että ajoneuvon tarve pohjautuu vammasta ja perinteisen elinkeinon harjoittamisesta syntyviin erityistarpeisiin. Vähemmistöihin kuuluvia vammaisia ei tulisi asettaa eriarvoiseen asemaan vammansa tai taustansa vuoksi. Vammaisfoorumin kanta on, että yksilölle soveltuvaa liikkumisen tukea tulisi myös saada tiettömillä alueilla. Toisaalta Etelä- ja Keski-Suomessa hyvät tieverkostot antavat mahdollisuuden tukea liikkumista nykyistä laajemmin ja paremmin kevyillä ajoneuvoilla, sääolosuhteet huomioiden.

Korvattavien kustannusten periaatteissa noudatettaisiin nykyisen kaltaista sääntelyä, joka käy ilmi pykälän 2 momentista.

Siirry sisältöön