Ohje evakuointien suunnittelusta ja toimeenpanosta

Lisätietoa: Annina Heini (annina.heini (at) kynnys.fi tai 0409401399)

1. Mitä yleisiä huomioita teit ohjeen rakenteesta, sisällöstä ja tarkoituksenmukaisuudesta sekä käsitteiden määrittelystä?

• Ohje on hyvin yleisluontoinen, jossa konkreettiset toimet jäävät avaamatta. Vammaiset henkilöt nostetaan yhdeksi haavoittuvaksi ryhmäksi, mutta konkretiaa ryhmän huomioinnista ei esitetä. Ohjeella ei sikäli ole suoraa ohjaavaa roolia.
• Liite 2 on tyhjä, vaikka juuri viestinnän tarkemmista sisällöistä olisi tarpeen lausua. Miksi se on vain viranomaisille?
• Vammaisjärjestöjen ja vammaisten henkilöiden osallistaminen evakuointisuunnitelmien varhaiseen laatimiseen ja seurantaan olisi tärkeää YK:n vammaissopimuksen mukaisesti.
• Esteettömyys tulisi olla omana kohtana evakuointisuunnittelussa, sillä se on poikkileikkaava perusedellytys evakuoinneissa.
• Ylipäätään tarvitaan erikseen vammaisia henkilöitä koskeva evakuointioheistus, jotta eri tavoin vammaisten henkilöiden tarpeet pystytään ottamaan huomioon evakuointien suunnittelussa ja toteutuksessa. Tämän laadintaan tulee ottaa vammaisjärjestöt mukaan.

2. Onko evakuointisuunnittelun yleisissä perusteissa käsitelty relevantit osa-alueet? Onko osa-alueet käsitelty riittävän tarkasti? Huomiot luvusta 2.

Käsittääkö luvun 2.2.1 väylät myös liikennekaluston? Jää epäselväksi käsittääkö liikennemuodot myös kaluston käytettävyyden. Näin ollen tulisi kiinnittää sen osalta huomiota kaluston esteettömyyteen, jotta sillä tosiasiassa voidaan evakuoida myös vaikeasti evakuoitavat ja erilaisia apuvälineitä käyttävät henkilöt. Lause ”Haavoittuvassa asemassa olevaan väestöryhmään kuuluvilla ihmisillä voi olla yksi tai useampia terveyteen, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin tai elinolosuhteisiin liittyviä riskejä” jättää puuttuvaksi vammojen ja toimintarajoitteiden huomioinnin. Vamma ei ole yhtä kuin sairaus.

2.3.1 lukuun tulisi lisätä, että henkilöstön osaaminen vammaisten henkilöiden erityistarpeista on hyvin keskeistä evakuointitilanteessa. Evakuointeihin osallistuva henkilöstö tarvitsee koulutusta ja ohjeistusta eri tavoin vammaisten henkilöiden kohtaamisesta ja heidän erityistarpeidensa huomioimisesta evakuointitilanteissa.

Erikoisesti ainoastaan ruokahuolto on nostettu haavoittuvassa asemassa olevien erityistarpeiksi: ”Haavoittuvassa asemassa olevan väestön erityinen tuki (huomioiden esim. tarvittava ruokahuolto)”. Ruokahuolto on perustarve, ei niinkään erityisen tuen muoto. Ruokahuoltoa voisi myös tarkentaa mitä se pitää sisällään (ruoan varastointi, jako vai syöttöapu vai kaikki). Tähän olisi hyvä lisätä tuki siirtymisiin, henkilökohtaisiin perustarpeisiin ja kommunikointiin.

Luvussa 2.3.2 luvussa kaluston esteettömyyden tarpeesta ei ole mainittu ollenkaan. Pelkkä ensihoito- ja paarikalusto eivät riitä evakuointitilanteessa eri tavoin toimintarajoitteisten henkilöiden siirtämiseen.

2.3.4 kohdassa ”Tilat” ei mainita lainkaan esteettömyyttä tilojen osalta. Esteettömien tilojen vaade on ehdottoman tärkeä lisätä ohjeeseen, jotta alueilla osataan kartoittaa ja edistää sopiviin evakuointitiloihin varautumista. Kun tiloja kartoitetaan etukäteen, on niihin tehtävä esteettömyyskartoitus ja korjattava kartoituksessa ilmenevät puutteet. Erikseen olisi hyvä tehdä evakuointitilojen esteettömyydestä oma ohjeistus.

3. Auttavatko evakuointien suunnitteluvastuut sinua tunnistamaan oman organisaatiosi roolin väestön evakuoinneissa? Mitä täydennystarpeita havaitsit? Huomiot luvusta 3.

Vastuut on hyvin yleisellä tasolla kuvattu. Vastuita olisi hyvä tarkemmin eritellä vaikka erillisessä liitteessä.

Kolmannen sektorin rooli ei ohjeen perusteella avaudu. Valtakunnalliset vammaisjärjestöt eivät istu kuvioon, sillä läheskään kaikki järjestöt eivät toimi paikallistasolla antaen konkreettista apua operatiivisena toimijana.

Luvussa 3.2.2 STM:n hallinnonalan vastuista voisi täydentää kohdassa “Hyvinvointialueiden tuleekin huomioida valmiussuunnittelussa väestön siirtämisen ja vastaanottamisen edellyttämät järjestelyt”, että siinä huomioidaan kaikille sopivat järjestelyt: “siten, että ne soveltuvat eri väestöryhmille ja erityistarpeille”. Tätä on syytä painottaa vielä, sillä on oletettavaa, ettei tähän kiinnitetä riittävästi huomiota. Vammaiset henkilötkin niputetaan usein yhdeksi ryhmäksi, vaikka tosiasiassa erityishuomioitavat tarpeet vaihtelevat suuresti. Näiden tarpeiden huomioimiseen tulee ottaa mukaan vammaisjärjestöjen osaaminen.

Luvussa 3.2.3 puhutaan sekä Traficomista että liikenne- ja viestintävirastosta. Selkeyden vuoksi voisi käyttää samaa termiä.

Luvussa 3.2.3 viimeinen lause: ”Laajoihin evakuointikuljetuksiin tarvittavan henkilökuljetuskaluston alueellinen suunnitteluvastuu kuuluu ELY-keskuksille maantiekuljetusten osalta” tarvitsee lisälauseen “Kaluston esteettömyys tulee huomioida”.

Luvussa 3.2.5 käytetään sanaa ”muonituksen”, kun muutoin on puhuttu ruokahuollosta.

Luvussa 3.2.6 mainitaan, että ”Digi- ja väestötietovirastoluovuttaa pelastusviranomaisille evakuointien suunnitteluun ja toteuttamiseen tarvittavia tietoja väestöstä”. On huomioitava, että virastolla ei ole tietoa vammaisista henkilöistä, jotka kuitenkin kuuluvat evakuointiohjeessakin mainittuihin haavoittuviin ryhmiin. Kaikki vammaiset henkilöt eivät myöskään ole vammaispalveluiden piirissä, jolloin he eivät näy missään rekisterissä helposti poimittavana. Tuleekin ehdottomasti pohtia mahdollisuuksia ottaa käyttöön esimerkiksi henkilöiden omaehtoinen ilmoittaminen johonkin poikkeusolojen rekisteriin. Tiedot ovat arkaluontoisia, jolloin niiden suojauksen tulee vastata Kanta-palveluissa olevien tietojen suojausta. Kuitenkin mahdolliset hankaluudet tietojen keräämisessä ja tallentamisessa on hoidettava tavalla tai toisella, sillä muutoin vammaisia henkilöitä ei voida mitenkään huomioida evakuointitilanteessa riittävästi.

4. Onko evakuointien toimeenpanon vastuut kirjoitettu auki riittävän selkeästi?  Ovatko pääpiirteet päätöksenteosta, johtamisesta, toimeenpanon vaiheet, väestön lähettämisen järjestelyistä ja siirtyneen väestön vastaanottamisesta riittävän selkeät? Huomiot luvusta 4.

Kpl 4.3, s. 29–30 kohdassa on mainittu haavoittuvien ryhmien ja erityisesti lasten huomiointi. Tässä yhteydessä olisi tarpeen mainita myös vammaiset henkilöt ja heidän erityistarpeensa. Luvun lopussa mainitaan kuntien kiinteistövastuista ja palvelujen järjestämisestä. Näiden yhteydessä tulee mainita esteettömyys ja olemassa olevien palvelujen jatkuminen tavalla tai toisella. Olisi hyvä antaa tietoa evakuointisuunnitelmista ja selvittää mahdollisuutta evakuointiharjoituksiin henkilöille, joilla on haasteita toimia evakuointitilanteessa vammansa takia. Tiedon antaminen evakuointisuunnitelmista auttaa henkilöitä ennakoimaan evakuointitilannetta ja tätä kautta helpottaa erityistarpeita omaavien henkilöiden selviytymistä, jolloin myös viranomaisavun tarve saattaa vähentyä.

Kohta sivulla 31-32 “Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon tulee pyrkiä tavoittamaan sellaiset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja potilaat, jotka mahdollisesti tarvitsevat tilanteessa erityistä tukea. Tässä tulee tehdä yhteistyötä mm. järjestöjen kanssa” jättää sellaisen kuvan, että kaikki apua ja tukea tarvitsevat vammaiset ja toimintarajoitteiset henkilöt ovat sote-asiakkuuksien piirissä. Näin ei kuitenkaan ole. Ei ole myöskään realistista ajatella, että järjestöistä löytyy kriisitilanteessa apua henkilöiden tavoittamiseksi, sillä suurin osa vammaisista tai toimintarajoitteisista henkilöistä ei edes ole järjestöjen jäseniä ja ovat järjestöjen tiedotuskanavien ulottumattomissa. Tämä työ täytyy tehdä ennen evakuointitilannetta ja viranomaisvetoisesti. Tekstissä mainitaan erityishuomio esim. kaluston ja henkilöstön osalta, kun siirretään mm. asumispalveluiden piiristä henkilöitä. Nämä seikat tulee kuitenkin huomioida myös muualta siirtyvien osalta, sillä läheskään kaikki vaikeammin evakuoitavat henkilöt eivät siirry asumisyksiköistä tai laitoksista.

Kappaleessa 4.3.2 mainitaan evakuointikeskukset. Velvoite niiden esteettömyydestä huolehtimiseksi tulee kirjata ohjeeseen. Viimeisen kappaleen maininta “sijoittamaan hoidon tai huollon tarpeessa olevia henkilöitä” osalta on muutettava termistöä. Huollon tarpeessa oleva henkilö kuulostaa terminologisesti oudolta ja epäselvältä. Parempi ilmaisu olisi “hoidon, tuen tai avun tarpeessa oleva”.

Luvussa 4.3.4 luvussa liittyen rekistereihin tulee huomioida, että DVV:llä ja postilla ei ole tietoa evakuointiapua tarvitsevista henkilöistä ja sitä varten tarvitaan oma rekisteri.

5. Viestintä evakuointitilanteessa on ohjeessa erillisenä viranomaisille tarkoitettuna liitteenä. Onko ohjeessa käsitelty riittävällä tasolla evakuointien viestintää ja sen saavutettavuutta eri tavoin vammaisille ihmisille? Tulisiko viestintä käsitellä suoraan ohjeessa vai erillisessä liitteessä? Huomiot luvusta 5.

Viestinnän saavutettavuus todetaan, mutta sitä ei avata esimerkiksi eri vammaryhmien osalta. Viestinnän kohdalla tulisi huomioida puhuttujen kielien osalta myös esimerkiksi erilaiset puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot sekä viittomakieli. Nämä tulisi erikseen avata huomioitavina kohtina. Erilaisissa kriisitilanteissa viestinnän merkitys korostuu ja evakuointitehtäviä suorittavien tulisi pystyä kommunikoimaan eri tavoin kommunikoivien vammaisten henkilöiden kanssa heidän käyttämällään kielellä tai kommunikointikeinolla.

6. Mitä muokkaustarpeita havaitsit ohjeen infografiikoissa? Muita huomioita ohjeesta.

Infografioissa vastuut näyttävät selkeämmiltä kuin itse tekstissä, jossa vastuita kuvataan lähinnä “voi olla niin tai voi olla näin” -tyyppisesti. Infografioissa voisi olla selkeämmin mainittuna, jos tekstissä ilmenee sen sisältö (vrt. Kuva 2). Kaikissa kuvissa tulisi olla kuvaileva teksti.

Yksilöllisestä varautumissuunnitelmasta voi lukea Vammaispalvelujen käsikirjasta: Vakaviin häiriötilanteisiin varautuminen vammaispalveluissa – THL  ja varautumista tukevat toimintakortit löytyvät Julkarista https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-063-7.

Vammaisjärjestöt tulee ottaa mukaan paikallisten evakuointisuunnitelmien ja muiden varautumissuunnitelmien laadintaan. Lisäksi valtakunnalliset vammaisjärjestöt tulee ottaa mukaan valtakunnantasoisen tilannekuvan ja varautumisen suunnitteluun YK:n vammaissopimuksen mukaisesti.

Ruotsissa Myndigehten för Samhällsskydd och Beredskap on selvittänyt laajalti vammaisten henkilöiden valmiuteen liittyviä kysymyksiä. Selvityksen lopputulemia oli muun muassa, että vakiintuneiden valmiuteen ja varautumiseen perehtyneiden järjestöjen on koulutettava ja edistettävä vammaisisten henkilöiden varautumista ja valmiutta yhteystyössä vammaisjärjestöjen kanssa. Koulutukset ja harjoittelu ovat yhtä tärkeitä vammaisten henkilöiden varautumisen kuin ei vammaisten henkilöidenkin kohdalla. Suomen olisi syytä tehdä vastaavanlainen selvitys vammaisten henkilöiden valmiudesta ja varautumisesta, jotta voitaisiin tunnistaa mitkä toimenpiteet olisivat tärkeimpiä, jotta vammaiset henkilöt selviytyisivät kriisin tullessa.