Takaisin Lausunnot -listaukseen Lausunto: Lyhytaikaisen huolenpidon pykälät VALAS III 26.5.2021 27.05.2021 Vammaisfoorumi kommentoi 19.5.2021 uuden Vammaislainsäädännön lyhytaikaista huolenpitoa koskevaa pykälää. Alla Vammaisfoorumin 26.5. toimitetut kirjalliset kommentit pykälästä ja sen perusteluista. 14 § Lyhytaikainen huolenpito Vammaisella henkilöllä on oikeus saada lyhytaikaista huolenpitoa välttämättömän huolenpidon ja osallisuuden turvaamiseksi sekä huolenpidosta vastaavien henkilöiden hyvinvoinnin tukemiseksi.Lyhytaikaisen huolenpidon sisältö, määrä, kesto ja toteutustapa on määriteltävä vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Lyhytaikainen huolenpito sisältää palvelun toteuttamiseksi tarpeelliset kuljetukset, jos vammaisella henkilöllä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän toimintarajoitteensa takia voi ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää julkista liikennettä.Pykälän yksityiskohtaiset perustelut löydätte hallituksen esityksen sivuilta 145-146. 3. Onko mielestänne pykäläesitystä tarpeen muuttaa? Kyllä X Ei Vammaisfoorumi pitää lyhytaikaisen huolenpidon ulottamista kaikille ja kaikenikäisille vammaisille yksilöllisten tarpeiden mukaisesti subjektiivisena oikeutena tervetulleena uudistuksena. Lyhytaikainen huolenpito on palveluna vammaisille ja heidän perheilleen tärkeä. Se tukee vammaisten ihmisten osallisuuden toteutumista ja auttaa perhettä jaksamaan. Vammaisen ihmisen huolenpidosta vastaaville, esimerkiksi omaishoitajille, se tuo tärkeän henkireiän kuormittavassa arjessa. Vammaisfoorumi katsoo, että pykälä tukee välillisesti perheiden yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Lyhytaikaisen huolenpidon turvin perheen voimavarat riittävät jatkossakin siihen, että tukea tarvitseva läheinen saa asua kotona perheensä kanssa. Tältä osin palvelu tukee myös välillisesti perhe-elämän kunnioittamisen toteutumista perus- ja ihmisoikeutena (EIS art. 8, CRPD artikla 23 ja 19, PL 10 §). Perheiden monimuotoisuuteen tulee kiinnittää ainakin perusteluissa huomiota. Esimerkiksi vuoroviikoin eri kunnissa asuvien vanhempien luona asuvat lapset eroperheissä voivat olla väliinputoaja-asemassa. Tätä voisi perusteluissa selkeyttää siten, että tuki seuraa apua tarvitsevaa henkilöä. Riittävän joustavalla toteutuksella, lyhytaikainen huolenpito voi myös auttaa vanhempia jaksamaan ja osallistumaan työelämään. Tällä tavoin vanhemmat – ja myös huolenpidosta usein paljon vastuuta kantavat äidit – voivat parhaassa tapauksessa välttää köyhyysloukun. Tämä edellyttää, että lyhytkestoiset palvelut voivat olla toistaiseksi voimassa olevia palveluita, siten että perhe pystyy ennakoimaan ja suunnittelemaan arkensa. Lyhyet määräaikaiset päätökset eivät välttämättä riitä tukemaan työelämään paluuta, jos tulevaisuus pysyy epävarmana. Pykälän ulottaminen laajemmalle käyttäjäryhmälle voi myös edistää esimerkiksi kielellisten oikeuksien toteutumista sosiaalihuollossa. Mikäli käyttäjäpohja on laajempi, on myös yksilöille sopivia palveluita mahdollista järjestää suhteellisen kustannustehokkaasti. Palvelun luonnetta on tärkeää korostaa subjektiivisena oikeutena. Nykylainsäädännön voimassaoloaikana joissakin kunnissa on tehty virheellisiä tulkintoja, että vastaava palvelu, erityisesti kehitysvammalain nojalla järjestettynä, olisi harkinnanvarainen. Pykälässä tai sen perusteluissa ei nykyisellään kuvata riittävän tarkasti tämän subjektiivisena oikeutena turvatun palvelun laajuutta. 14 §:n 1 momentissa mainittu huolenpidosta vastaavien henkilöiden ”hyvinvoinnin turvaaminen” on tulkinnanvarainen käsite. Säännöstä tulisi tarkentaa mainitsemalla nimenomaan huolenpidosta vastaavan henkilön JAKSAMISEN tukeminen muun hyvinvoinnin tukemisen ohella. Perusteluissa tulisi myös todeta, että palveluun on subjektiivinen oikeus myös silloin, kun se on tarpeen huolenpidosta vastaavan henkilön jaksamisen tukemiseksi. Pykälässä tai perusteluissa tulee huomioida poikkeustilanteet ja äkilliset kriisit. Tämän välttämättömän palvelun saaminen ei saa vaarantua sote-uudistuksen yhteydessä, vaikka palvelua järjestetään tällä hetkellä pääosin erityishuoltopiirien toimesta. Palvelu tukee osallisuutta, jaksamista ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Tavoitteiden toteutuminen vaatii kuitenkin riittäviä resursseja. Jos ja kun käyttäjäkunta laajenee, ei sitä voida toteuttaa samoilla resursseilla laatua ja palvelun saatavuutta vaarantamatta. 5. Onko mielestänne pykäläesityksen perusteluita tarpeen muuttaa? Kyllä X Ei Vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet on oltava palvelun toteutuksen lähtökohtana. Palvelua tulee tarjota muodossa, josta on perheelle ja hoidossa olevalle perheenjäsenelle eniten hyötyä. Tällä hetkellä tietyt järjestämistavat voivat olla jopa niin kuormittavia, että hoidosta seuraakin toimintakyvyn huonontuminen. Perheiden on voitava luottaa, että palvelu järjestetään yksilölle sopivalla tavalla. On myös tarkoituksenmukaista, että lyhytaikaista huolenpitoa on mahdollista järjestää myös siten että samalla hoidetaan tarvittaessa myös vammattomat sisarukset. Vaihtoehtoja on oltava myös järjestämistapojen suhteen. Palvelun saaminen lähiyhteisössä ja kotona tulee aina olla mahdollista. Perusteluihin kaipaamme lisää esimerkkejä yksilöllisistä palvelun järjestämistavoista. Lyhytaikaisen huolenpidon tulee voida sisältää myös vaativia erityispalveluja. Runsaasti apua tarvitsevan ei tule päätyä automaattisesti laitokseen tilapäishoitoon, sillä tämä on normaaliusperiaatteen vastaista. Palvelun saamisen edellytykseksi ei voida myöskään asettaa sellaisia sosiaalisia taitoja, toimintakykyä tai terveydentilaa, joita ryhmämuotoisessa hoidossa tarvitaan, mikä olisi syytä todeta nimenomaisesti perusteluissa. Perustelujen (s. 146) virkettä lyhytaikaisen huolenpidon ja muiden palveluiden yhteydestä voitaisiin selkeyttää niin, että lyhytaikainen huolenpito voi olla osa asumisen tuen kokonaisuutta, eikä ainoastaan sitä tukeva palvelu. Esitämme myös, että perusteluihin lisätään pykälän 2 momenttiin, että yksilöllisen tarpeen perusteella lyhytaikaista huolenpitoa voitaisiin järjestää myös palvelusetelillä sekä henkilökohtaisella budjetilla. Nämä lisäisivät asiakkaan valinnanvapautta ja tukisivat sijaisjärjestelyiden ja lyhytaikaisen huolenpidon toteutumista. Samanaikaisesti ne tukisivat huolenpidosta vastuussa olevan henkilön hyvinvoinnin ja jaksamisen kautta myös vammaisen ihmisen ja hänen perheensä hyvinvointia. Määriteltäessä lyhytaikaisen huolenpidon määrää, ajankohtaa ja toteutustapaa, olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota vammaisen ihmisen omiin tarpeisiin, toiveisiin ja elämäntilanteeseen. Etenkin itsenäistyvän nuoren tai aikuisen vammaisen henkilön omiin toiveisiin ja tarpeisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämän lisäksi tulee nykyistä enemmän kiinnittää huomiota kaikkien vammaisten ihmisten tarpeisiin lyhytaikaisen huolenpidon järjestämistapoja valittaessa, sillä lyhytaikainen huolenpito koskisi ikärajasta riippumatta kaikkia vammaisia ihmisiä. Säännöspohja ei kuitenkaan vahvista nykyistä tilannetta siltä osin, että lyhytaikaisen huolenpidon toteutustavat myös käytännössä vastaisivat vammaisen ihmisen ja hänen läheistensä tarpeita. On tiedossa, että useat omaishoidon tuen sopimuksen vapaista ja muista hoitoon liittyvistä vapaajärjestelyistä jäävät toteutumatta ja käyttämättä puutteellisten tai väärien sijaispalveluiden johdosta. Perusteluissa tulisi korostaa nykyistä selkeämmin myös sitä, että vammainen henkilö voi saada lyhytaikaista huolenpitoa myös VAIN osallisuutensa turvaamiseksi, eli taustalla ei aina tarvitse olla esimerkiksi läheisten jaksamiseen tai työntekoon liittyvää palvelutarvetta. Muussa tapauksessa esimerkiksi asumisyksikössä asuva henkilö ei voisi saada lyhytaikaista huolenpitoa osallistuakseen esimerkiksi toiveidensa mukaiselle leirille. Pykälän perusteluiden kolmanneksi viimeisestä kappaleesta (s. 146) tulisi poistaa ”mahdollisuuksien mukaan”.
