Takaisin Lausunnot -listaukseen Lausunto – Kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaan 26.04.2024 29.04.2024 26.4.2024 Vammaisfoorumi kiittää mahdollisuudesta lausua kansallisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelmaa ja toteaa lausuntonaan seuraavaa: Ovatko toimenpiteet linjassa lapsistrategian vision “luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi” kanssa? Kyllä Osin X Ei lainkaan En osaa sanoa Miten lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman tavoitteiden toteutumista ja vaikutuksia tulisi seurata? Vammaisfoorumi näkee tärkeäksi seurata säännöllisesti toimeenpanosuunnitelman toteutusta ja tehdä tarvittaessa muutoksia toteutukseen. Seurantaan tulisi luoda yhteinen rakenne, jossa kerätään ja hyödynnetään ministeriön keräämän tiedon lisäksi muun muassa lapsilta, lasten kanssa työskenteleviltä, järjestöiltä ja seurakunnan diakoniatyöstä kerättyä tietoa. Kaikissa toimenpiteissä ja niiden seurannassa tulisi poikkileikkaavasti huomioida myös vammaiset ja toimintarajoitteiset lapset. Haasteena on, että vammaisten lasten osalta seurantaa on hankala tehdä tietopohjan puutteiden takia (ks. vastaus seuraavaan kysymykseen). Vammaisten lasten seurantaan ja arviointiin tulisi liittää myös vammaisvaikutusten arviointi lapsivaikutusten arvioinnin lisäksi. Myös vammaisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyvinvointia mittaavia perus- ja ihmisoikeusindikaattoreita tulee hyödyntää seurannassa. Lisäksi seurannassa tulee huomioida kansainvälisten ihmisoikeussopimusten toteutumista valvovien elimien, kuten YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat suositukset. Esimerkiksi LOS-komitean tuoreissa suosituksissa nousevat vahvasti esiin vammaisten lasten oikeudet liittyen mm. inklusiiviseen opetukseen ja kehitysvammaisten lasten laitossijoitusten vähentämiseen sekä vammaisten lasten osallisuuteen. Lapsistrategian toimeenpanotoimien tulee olla linjassa LOS-komitean suositusten kanssa. Tavoitteiden toteutumista on tärkeä seurata tiiviisti, ja sidosryhmät, mukaan lukien YK:n vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla eri tavoin vammaisia lapsia edustavat järjestöt, tulee aktiivisesti osallistaa seurantaan, jonka pohjalta suunnitelman toimenpiteitä tulee tarvittaessa myös muuttaa. Seuraavat toimenpiteet toteutetaan lapsistrategiaryhmän virkatyönä. Millaisia tarkempia toimia näkemyksenne mukaan tarvittaisiin seuraavien toimenpiteiden osalta? Lapsia koskevan tietopohjan riittävyys ja käytettävyys YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista edellyttää tiedonkeruuta ja tilastointia vammaisuudesta (artikla 31), jotta tunnistetaan vammaisten ihmisten kohtaamia esteitä ja voidaan kehittää menettelytapoja sopimuksen toimeenpanoon. Tietopohja mahdollistaa myös oikeuksien toteutumisen seurannan. Vammaisten lasten elämästä ja elinoloista puuttuu tietoa, jolloin esimerkiksi hyvinvointivajeet ja erot eivät tule näkyviin. Tietoa tulisi kerätä vammaryhmäkohtaisesti. Tietoa puuttuu myös vammaisten lasten omista näkemyksistä ja kokemuksista. Näitä tietoaukkoja tulisi paikata. Yleisissä lapsille, nuorille ja perheille tehtävissä kyselyissä pitäisi huomioida vammaisuus ja erilaiset toimintarajoitteet vammaryhmittäin niin kysymyksissä kuin raportoinneissa. Tietoa puuttuu myös esimerkiksi vammaisten lasten oikeudesta yhdenvertaiseen oppimiseen ja koulunkäyntiin (esim. tukijärjestelmästä, mm. tehostetun tuen oppilaat, koulupudokkaat, tuen toimivuus ja vaikuttavuus, oppimisympäristöjen vaikutus oppimiseen ja koulunkäyntiin) sekä myös palveluista, kuten yleisten ja erityispalveluiden käytöstä, palvelujen hakemisesta ja myönnetyistä palveluista. Esimerkiksi oppimisen tuen päätösten lukumäärätieto ei yksinään kerro, onko tuen tarpeen takana vammaisuutta vai jokin muu yksilöllinen tarve (esim. maahanmuuttotaustaisen lapsen heikko suomen kielen taito). Viittomakielisistä lapsista yli 90 % syntyy kuuleville vanhemmille ts. suomen-, ruotsin- tai muun kielisiinperheisiin, joissa ei osata viittoa. Viittomakieltä omaksuvat lapset saattavat kuitenkin jäädä tiedonkeruun katveeseen, koska heidän vanhemmillaan ei välttämättä ole lapsen ensimmäisten kuukausien, eikä vielä kuulon kuntoutuksen alettuakaan selvää käsitystä lapsen kielellisistä tarpeista tai kaksi- ja monikielisestä tulevaisuudesta. Tietopohjan laajentamisessa on perusteltua hyödyntää edellisen lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman mukaisesti Tilastokeskuksen johdolla jo tehtyä työtä ja jatkaa sitä eteenpäin, huomioiden erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, kuten vammaisia lapsia, koskevat tietopuutteet. Lasten yhdenvertaisuus ja eriarvoistumisen ehkäisy erityisesti haavoittuvassa asemassa ja syrjinnän vaarassa olevien lasten ja nuorten osalta Toimenpide on hyvin kannatettava, mutta kirjaus on liian ympäripyöreä ja vaatii konkretiaa. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ryhmä on hyvin laaja ja vaikka se itse strategiassa onkin avattu, ryhmän laajuus tulisi näkyä myös toimenpiteissä. Kohdennettuja toimenpiteitä tarvitaan vammaisten lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien lasten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi, vaikka onkin tärkeää, että heidät otetaan myös läpileikkaavasti huomioon kaikissa toimenpiteissä; mikä ei valitettavasti vielä riittävästi näy toimenpidesuunnitelmassa. Vammaisjärjestöt tekevät tässä asiassa mielellään yhteistyötä. Konkreettisia ehdotuksia toimenpiteen sisällöksi: Ensitiedon antamista koskevan Hyvä käytäntö -konsensussuosituksen päivittäminen ja laajentaminen Viime kaudella lapsistrategian toimenpiteenä toteutettu ensitiedon antamista koskeva Hyvä käytäntö -konsensussuositus vaatii säännöllistä päivittämistä. Päivittäminen on suosituksen voimassaolon jatkumiseksi välttämätöntä viimeistään ennen kuin viisi vuotta on kulunut alkuperäisen suosituksen hyväksymisestä, mikä vaatii tällä hallituskaudella vähintään päivittämiseen valmistautumista ja riittävien resurssien varaamista siihen. Tärkeää olisi myös laajentaa suositusta lapsille itselleen annettavaan tietoon sekä muihin ikäryhmiin alle yksivuotiaiden lisäksi. Tämä edellyttää riippumattoman tahon alaisuudessa toimivan monialaisen asiantuntijatyöryhmän käyttöä ja huolehtimista siitä, että suosituksia ylläpidetään ja päivitetään tarpeen mukaan. 2. Kansallinen neurokirjon lasten toimenpideohjelma Suomeen tarvitaan kansallinen neurokirjon toimenpideohjelma, johon kirjataan laaja-alaisesti ja sektorirajat ylittäen toimenpiteet neurokirjon lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi. Neurokirjon lasten mahdollisuuksia käydä koulua, opiskella, harrastaa ja tuntea kuuluvansa yhteisöön on parannettava lisäämällä arjen toimintaympäristöjen ja toimintatapojen esteettömyyttä (mm. koulut, palvelut, harrastukset) sekä ottamalla heidät erityisesti huomioon palveluita ja tukitoimia kehitettäessä perheitä ja läheisiä unohtamatta. Neurokirjon lapset ja nuoret jäävät usein väliinputoajiksi palvelujärjestelmässä, koulussa ja opiskelussa, eikä heidän tuen tarpeitaan tunnisteta riittävästi. Tarvittavat palvelut ja tukitoimet viivästyvät usein, jolloin ongelmat kärjistyvät ja johtavat kalliimpien ja raskaampien palvelujen tarpeeseen. Palveluiden hajanaisuuden, ammattilaisten osaamispuutteen, koulunkäyntiin ja opintoihin liittyvän tuen puuttumisen sekä perusterveydenhuollon vaihtelevan neurokirjon tuntemuksen vuoksi haasteet heijastuvat herkästi myös henkilön läheisten elämään sekä koko perheen jaksamiseen. 3. Selvitys kehitysvammaisten ja autismikirjon lasten ja nuorten kaltoinkohtelusta ja toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi Julkisuuteen nousee säännöllisesti tapauksia, joissa kehitysvammaisten ja autismikirjon lasten ja nuorten ihmisoikeuksia on loukattu räikeästi ja heihin on kohdistettu laittomia rajoitustoimia palveluiden piirissä. Järjestöihin tulevien yhteydenottojen perusteella julkisuuteen nousseet tapaukset eivät ole mitenkään ainutkertaisia, vaan vastaavia vakavia ongelmia tulee säännöllisesti esiin näiden lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa järjestöissä tehtävässä työssä. Kaltoinkohtelutapauksiin liittyy muun muassa ylilääkitsemistä, eristämistä, nälässä pitämistä, sitomista, pahoinpitelyä, liikkumisen rajoittamista sekä yhteydenpidon rajoittamista läheisiin. Kaltoinkohtelu on voinut jatkua vuosien ajan ennen paljastumistaan. Kehitysvammajärjestöt ja Autismiliitto ovat vaatineet selvityksen tekemistä kaltoinkohtelusta sekä toimenpideohjelman laatimista tilanteen korjaamiseksi. Kyse on erittäin vakavasta ja yhtä haavoittuvimmista lapsiryhmistä koskevasta ihmisoikeusongelmasta, johon puuttumiseen täytyy löytyä riittävät voimavarat. 4. Vammaisten lasten kokemaan väkivaltaan ja kiusaamiseen tulee puuttua vahvoin konkreettisin toimin. Vammaiset lapset voivat muun muassa kouluterveyskyselyn vastausten perusteella muita ikäisiään huonommin ja kohtaavat enemmän henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa ja kiusaamista. Toimintarajoitteiset nuoret kokivat väkivaltaa noin 1,5 kertaa useammin kuin muut nuoret, tytöt poikia yleisemmin. Seksuaalisen häirinnän ja seksuaaliväkivallan kokemukset ovat etenkin toimintarajoitteisilla tytöillä muita yleisempiä, ja lisääntyneet vuosina 2019-2021. Yläkouluikäisistä vammaisista tytöistä 60–62 % oli kokenut seksuaalista häirintää ja 22–26 % seksuaaliväkivaltaa. Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret ovat muita harvemmin tyytyväisiä elämäänsä, heillä on vähemmän osallisuuden ja enemmän yksinäisyyden kokemuksia ja huonompi koettu terveys. He kokevat saaneensa harvemmin apua tai voivansa keskustella koulun aikuisen kanssa kuin muut ikäisensä nuoret. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Kouluterveyskyselyssä 2021 noin kolmannes tytöistä kertoi kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta, pojista noin 8 %. Järjestöjen osaamista tulisi nykyistä enemmän hyödyntää toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toimenpiteiden toteuttamiseen tulee varata riittävät resurssit. Lapsi- ja perhepolitiikan poikkihallinnollinen koordinaatio Poikkihallinnollisuus on kannatettava ja keskeinen periaate lapsistrategiassa ja sen toimenpiteissä. Se on välttämätöntä myös vammaisten lasten yhdenvertaisuuden ja oikeuksien toteutumisen kannalta elämän eri osa-alueilla. Kuntien ja hyvinvointialueiden strategia- ja ohjelmatyön tukeminen — Lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsibudjetoinnin vahvistaminen jatkuu Lapsivaikutusten arviointi vaatii vammaisten lasten ja heidän tarpeidensa erityistä huomiointia, eli lapsivaikutusten arviointiin tulee sisältyä myös vammaisvaikutusten arviointi. Lainvalmistelijoiden lisäksi hyvinvointialueet ja kunnat tarvitsevat lapsivaikutusten (ml. vammaisiin lapsiin kohdistuvien vaikutusten) sekä myös lapsibudjetoinnin käyttöönotossa, käyttämisessä ja kehittämisessä edelleen konkreettista tukea, johon on tärkeää panostaa osana lapsistrategian toimeenpanoa. Lapsen oikeuksista ja lapsistrategiasta viestiminen sekä lapsen oikeuksien koulutukset Yhdymme MLL:n näkemykseen, että lapsille ja nuorille itselleen ja etenkin haavoittuvassa asemassa oleville lapsille tulee edelleen tuottaa tietoaineistoja lapsen oikeuksista. Ehdotus vammaisille lapsille suunnatusta tietoaineistosta heidän oikeuksiinsa liittyen esimerkiksi THL:n vammaispalvelujen käsikirjan yhteyteen on hyvin kannatettava. Myös esimerkiksi kulttuuri- ja kielivähemmistöt tulisi ottaa tässä huomioon. Moni vammainen lapsi ja nuori kuuluu useaan eri vähemmistöön ja on myös sitä kautta erityisen haavoittuvassa asemassa. Niin vammaisten lasten kuin muiden lapsiryhmien kohdalla on huomioitava kielelliset tarpeet. Vammaisten lasten kohdalla tämä tarkoittaa viittomakieliä, mutta myös muita YK:n vammaissopimuksen 2 artiklassa mainittuja kommunikointikeinoja sekä selkokieltä. Myös kognitiivinen saavutettavuus on tärkeää, kuten kielen selkeys ja yksiselitteisyys. Eri kieliversiot lienee tarkoituksenmukaisinta tuottaa valtakunnallisesti. Myös molemmat kansalliskielet on huomioitava tässä kokonaisuudessa. Tietoa tulee olla tarjolla monikanavaisesti. Lasten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen Vammaisten lasten osallisuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska heidän osallisuutensa toteutuminen nykytilanteessa on heikkoa. Heillä ei ole samanlaisia vaikuttamisen ja osallisuuden mahdollisuuksia kuin muilla lapsilla (ks. esim. oikeusministeriön arviointiraportti lasten osallistumisoikeuksista Suomessa, 2020). Tämä vaikuttaa siihen, että vammaisten lasten syrjäytyminen ja erityisyyden kokemukset alkavat varhain. Lasten kuulemisessa ja osallistamisessa tulee huomioida myös lapset, joiden kommunikaatio ja vuorovaikutus on erilaista kuin muilla lapsilla. Lasta tulee kuulla hänellä käytössä olevilla menetelmillä mielellään lapsen omassa elinympäristössä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kuulemisen ja osallistaminen menetelmien monikanavaisuteen ja saavutettavuuteen. Myös kognitiivinen saavutettavuus kuten kysymysten helppo ymmärrettävyys, selkeys ja konkreettisuus ja tarvittaessa selkokieli ovat tärkeitä. Puuttuuko suunnitelmasta mielestäsi jotain olennaista? Huomioithan vastatessasi, että toimenpiteitä tehdään suurelta osin ministeriöiden virkatyönä ja vältetään päällekkäisyyttä muiden ohjelmien (esim. VANUPO, Demokratiaohjelma, Yhdenvertaisuustiedoksianto) kanssa. Ehdotamme konkreettisia vammaisten lasten oikeuksien edistämiseen kohdentuvia toimenpiteitä TP 4:ään Lasten yhdenvertaisuus ja eriarvoistumisen ehkäisy erityisesti haavoittuvassa asemassa ja syrjinnän vaarassa olevien lasten ja nuorten osalta (ks. tarkemmin kohta ”Lasten yhdenvertaisuus ja eriarvoistumisen ehkäisy erityisesti haavoittuvassa asemassa ja syrjinnän vaarassa olevien lasten ja nuorten osalta”): Ensitiedon antamista koskevan Hyvä käytäntö -konsensussuosituksen päivittäminen ja laajentaminen Viime kaudella lapsistrategian toimenpiteenä toteutettu ensitiedon antamista koskeva konsensussuositus vaatii säännöllistä päivittämistä. Tärkeää olisi myös laajentaa suositusta lapsille itselleen annettavaan tietoon sekä muihin ikäryhmiin alle yksivuotiaiden lisäksi. 2. Kansallinen neurokirjon lasten toimenpideohjelma: Suomeen tarvitaan kansallinen neurokirjon toimenpideohjelma, johon kirjataan laaja-alaisesti ja sektorirajat ylittäen toimenpiteet neurokirjon lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi. Neurokirjon lapset ja nuoret jäävät usein väliinputoajiksi palvelujärjestelmässä, koulussa ja opiskelussa, eikä heidän tuen tarpeitaan tunnisteta riittävästi. 3. Selvitys kehitysvammaisten ja autismikirjon lasten ja nuorten kaltoinkohtelusta ja toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. 4. Vammaisten lasten kokemaan väkivaltaan ja kiusaamiseen tulee puuttua vahvoin konkreettisin toimin. Toimeenpanosuunnitelmassa tulee näkyä, miten se nivoutuu yhteen muiden valtionhallinnon strategioiden ja suunnitelmien kanssa. Nyt toimeenpanosuunnitelmassa ei ole sellaista kattavaa eri suunnitelmien käsittelyä, jolla voitaisiin varmistaa, ettei niiden väliin jää lasten oikeuksien näkökulmasta olennaisia aukkoja. Toimeenpanosuunnitelmassa ei esimerkiksi toistaiseksi mainita lainkaan YK:n vammaissopimuksen kansallista toimintaohjelmaa, jota Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunnan VANE:n johdolla ollaan parhaillaan laatimassa vuosille 2024-2027. Toimeenpanosuunnitelmassa ja lapsistrategian käytännön toimeenpanossa tulee huomioida sidosryhmien osallistaminen myös sitä kautta, että lapsistrategian v. 2022 perustetun verkostotyöryhmän hallituskauden vaihduttua käytännössä loppunutta työskentelyä jatketaan ja osallistetaan verkostotyöryhmä tiiviisti lapsistrategian toimeenpanoon, kuten viime hallituskaudella onnistuneesti tehtiin. Millaisin toimin lapsistrategia tuottaisi lisäarvoa lapsi- ja perhepolitiikan toimijoiden entistä parempaan kokonaiskoordinaatioon? ks. edellinen kohta Muut huomiot? Monet jo toteutetut sosiaaliturvan leikkaukset sekä kehysriihessä suunnitellut suuret lisäleikkaukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon (myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten perheisiin kohdistuvat) ja sote-järjestöjen rahoitukseen haastavat vahvasti lapsistrategian toimeenpanoa. Sisällöltään monet niistä ovat vastakkaisia lapsistrategian toimeenpanosuunnitelman ehdotusten kanssa. Vammaisfoorumi on huolissaan siitä miten voidaan toimeenpanosuunnitelman mukaisesti kehittää kolmannen sektorin edellytyksiä tukea lapsia ja perheitä, huomioida paremmin erityistä tukea tarvitsevien lasten palvelutarpeita tai vähentää lapsiperheköyhyyttä, kun samaan aikaan leikataan juuri haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden tarvitsemia palveluita ja etuuksia. Vammaisfoorumi Veera Florica Rajala Anni Kyröläinen puheenjohtaja pääsihteeri
