Vammaisfoorumin ehdotuksia YK:n oikeus opetukseen – erityisraportoija maavierailulle Suomeen YK:n oikeutta opetukseen käsittelevä riippumaton erityisraportoija Farida Shaheed on tulossa Suomeen maavierailulle marraskuussa (20-29.11.). Vierailun fokus on Suomen kansallisessa tilanteessa koskien oikeutta opetukseen. Erityisraportoijat kiinnittävät huomiota hyviin käytäntöihin, joista voisi olla hyötyä myös muille jäsenvaltioille, sekä asioihin, joissa voisimme kansallisesti parantaa käytäntöjämme tai lainsäädäntöä. Erityisraportoija antaa vierailunsa havainnoista raportin ja suositukset Suomelle. Raportti ja suositukset annetaan YK:n ihmisoikeusneuvoston kesän 2024 istunnossa. Suomi osallistuu tuolloin keskusteluun neuvostossa. Erityisraportoija, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tukemana, valmistelee riippumattoman tehtävänsä johdosta itse vierailuohjelmansa; valtionhallinnossa fasilitoidaan vierailun toteutumista tarjoamalla tarvittavia yhteystietoja ja järjestämällä toivottuja viranomaistapaamisia. Erityisraportoija on vastikään julkistanut Call for Contributions –pyynnön, jossa kansalaisyhteiskunnan toimijoilta pyydetään tietoa ja ehdotuksia vierailun prioriteettiteemoiksi ja tavattaviksi tahoiksi. Ehdotusten määräaika on 22.9. Suomen CRPD- rinnakkaisraportin 24 artiklan koulutus- osiosta esille nostettuja huolia Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä inkluusion ymmärrys ja toteutus ovat jääneet puolitiehen. Inklusiivisuuden edellyttämät tukitoimet sekä taloudelliset ja henkilöresurssit eivät toteudu riittävästi. Varhaiskasvatuksen palvelumuotojen ja tukitoimien saatavuus vaihtelee alueittain, kunnittain ja ikäryhmittäin. Erityisesti rakenteellinen tuki (lisähenkilöstön tai avustajien palkkaaminen, ryhmäkoon pienentäminen) eivät toteudu lasten tarpeiden mukaisesti. Lainsäädäntö ei turvaa viittomakielisten lasten riittävää mahdollisuutta käyttää viittomakieltä. Lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukea uudistettaessa varhaiskasvatuslakiin lisättiin vuonna 2022 yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Tukimuotojen sisältöjä ei määritellä tarkasti eikä velvoittavasti. Perusopetus 6 % erityistä tukea saaneista oppilaista sai opetusta kokonaan erityiskoulussa ja 27 % erityisryhmässä tai -luokassa muualla kuin erityiskoulussa (v.2021). Erityiskouluissa annettu vahva tuki ei aina ole siirtynyt oppilaiden mukana lähikouluun. Rehtorit, opettajat ja vanhemmat kaipaavat lisää resursseja tuen toteuttamiseen. Alueelliset ja kuntakohtaiset erot tuen saatavuudessa ovat suuria. Vf:n koulukyselyyn vastanneiden vammaisten lasten vanhemmat: tukitoimet lähikoulussa ja etenkin yleisopetuksen luokilla ja ryhmissä toteutuvat vaihtelevasti ja monin paikoin puutteellisesti. Lapsen saama tuki ei ole riittävää, ei oikea-aikaista eikä vastaa lapsen yksilöllisiä tarpeita. Koulunkäynnin ohjaajia vähäinen määr, suuri vaihtuvuus ja henkilökohtaisten ohjaajien/avustajien puute heikentävät tuen toteutumista. Opettajilta ja koulunkäynnin ohjaajilta koetaan puuttuvan osaamista eri tavoin vammaisten oppilaiden oppimisen tukemisessa. Suuret ryhmäkoot sekä pienryhmäpaikkojen ja erityisluokkien puute vaikeuttavat vammaisten lasten koulunkäyntiä ja oppimista. Tuki ei aina toteudu tehtyjen suunnitelmien ja kirjausten mukaisesti. Joitain lapsia sijoitetaan edelleen erityiskouluihin tai -ryhmiin, vaikka he pärjäisivät lähikoulussa tai yleisopetuksen luokassa riittävän tuen turvin. Koulunkäynnin tuki ei toteudu. Oppilaskohtaisissa suunnitelmissa ja päätöksissä pääpaino on oppimisen tuessa, koulunkäyntiin, koulussa ja ryhmässä toimimisen tuki usein puuttuu. Oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin (välitunnit, ruokailu) on vaikea saada apua. Jos oppilaalla ei ole oppimisvaikeuksia, päätöksiä ja tukea on vaikea saada. Seurauksena on erityisesti yläkoulussa kouluakäymättömyyttä. Pitkät, jopa vuosia kestävät tuen haku- ja valitusprosessit. Eniten haasteita oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteutumisessa oli neurokirjon/neurovähemmistön lapsilla (autismikirjo, adhd, Tourette, kehityksellinen kielihäiriö), joista osalla tukitoimet olivat viivästyneet huomattavasti, ja lapsen hyvinvointi oli heikentynyt monin tavoin. Ongelmien kärjistyessä saattoi syntyä kouluakäymättömyyttä, tai haastavaa käyttäytymistä, jota koulu yritti ratkoa esimerkiksi lastensuojeluilmoituksilla. Yleisopetuksen tuen puutteiden vuoksi osalle oppilaista pyrittiin järjestämään tukea siirtämällä heidät erityisluokalle. Erityisluokka opetus ja sen sisällöt eivät aina vastaa oppilaan oppimiskykyä eikä motivaatiota. VF:n koulukyselyssä nousivat esiin koulutilojen ahtaus ja meluisuus. Noin puolet vanhemmista koki, ettei lapsi ei pysty keskittymään koulun tiloissa, ja koki puutteita myös tilojen aistiesteettömyydessä. Vastaajista yli kolmanneksen mielestä tilojen esteettömyydessä oli puutteita. Peruskoulujen valvonta on painottunut koulutuksen järjestäjän omavalvontaan, jota täydentää usein huoltajan käynnistämä laillisuusvalvonta. Valvonta on riittämätöntä etenkin heikoimmassa asemassa olevien oppilaiden oikeuksien turvaamiseksi. Tehostetusta tuesta ei tehdä valituskelpoista hallintopäätöstä, mikä heikentää vammaisen oppilaan oikeusturvaa. Toisen ja kolmannen asteen opinnot Koulutuksen tuki ei jatku yhtenäisenä perusasteelta toiselle asteelle, vaan siirtymävaiheessa vammaiselle nuorelle tarpeellinen tuki voi kadota. Ammatillisia erityisoppilaitoksia ei ole kaikkialla Suomessa, ja ne tarjoavat opiskelijoille rajatusti koulutusaloja. Opiskelupaikkoja ei ole tarjolla kaikille niitä hakeville vammaisille nuorille. Valmentavia opintoja vammaisille opiskelijoille, erityisesti vaativinta tukea tarvitseville, ei ole tarjolla riittävästi. Ongelmat ovat kärjistyneet sen jälkeen, kun oppivelvollisuus laajennettiin 18 ikävuoteen. Osa vammaisista opiskelijoista saa tiedon opiskelupaikastaan myöhään, lähellä opetuksen alkamisaikaa. Oppilaitokseen tutustuminen ja koulumatkojen harjoittelu eivät toteudu opiskelijan tarpeiden mukaisesti. Koulumatkat saattavat olla kohtuuttomia. Samanaikaisesti näiden opiskelijoiden tuen tarpeet ovat tiedossa jo useita vuosia aiemmin. Korkeakouluopiskelijoiden vammaisuudesta ei ole rekisteripohjaisia tilastoja (maaraportti kohta 331). Opinto-ohjauksessa ei ole riittävästi osaamista vammaisuuden kohtaamiseen, eikä vammaisen nuoren yksilöllisiä vahvuuksia ja toimintakykyä aina huomioida. Toimintarajoitteisista henkilöistä vain 23 % oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon (muusta väestöstä 40 %). vammaisia henkilöitä ohjataan opiskelemaan ”vammaisille sopivia aloja” ja erityisoppilaitoksiin sen sijaan, että heitä kannustettaisiin toteuttamaan omia haaveitaan. Ei esimerkiksi tiedosteta, että korkeakouluopinnot saattavat todennäköisemmin johtaa työllistymiseen kuin usein hyvää fyysistä toimintakykyä edellyttävät ammatilliset opinnot. Asenteetkin vaikuttavat, erityisryhmiin kuuluvista opiskelijoista vain 50 % koki olevansa yhdenvertaisia muiden opiskelijoiden kanssa. VF-kyselyyn vastanneista lapsista ja nuorista 38 % oli kokenut esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä ongelmia julkisissa rakennuksissa ja 34 % oppilaitoksissa. Esteellisyys on vaikuttanut myös opiskelupaikan ja siten ammattiuran valintaan. Apuvälineiden puute tai sopimattomuus haittaa joidenkin vammaisten opiskelijoiden täysipainoista opiskelua ja saattaa johtaa opintojen keskeytymiseen tai oppilaitoksesta irtisanoutumiseen. Uusi oppivelvollisuuslainsäädäntö on jättänyt vammaiset nuoret puutteellisten tukitoimien varaan ja hakemaan yksin palveluita (tulkkauspalvelua, henkilökohtaista apua, kuljetuspalveluita). Tukitoimet eivät välttämättä toteudu, mikä rajaa hakeutumisvapautta ja voi johtaa opintojen keskeytymiseen. Pula henkilökohtaisista avustajista pahentaa tilannetta. Viittomakieltä koskeva lainsäädäntöpäivitys ei ole toteutunut. Kuurolle lapselle ei aina myönnetä vammaispalveluista viittomakielen kotiopetusta, ja perheiden tuen heikko toteutuminen näkyy lasten puutteellisessa kielitaidossa. SORA-lainsäädännön tavoitteena on parantaa koulutuksen ja työelämän turvallisuutta lisäämällä oppilaitosten keinoja puuttua opiskelijoiden alalle soveltumattomuuteen. Säännöksiä sovelletaan tiettyihin kasvatusalan, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan sekä tekniikan ja liikenteen alan tutkintoihin. Opiskelijaksi ottamisen esteenä voi olla hakijan sairaus, vamma tai muu terveydentilaan liittyvä asia, jonka katsotaan estävän koulutukseen osallistumisen tai käytännön tehtävistä tai harjoittelusta suoriutumisen. Käytännössä säännökset saattavat estää vammaisia henkilöitä opiskelemasta haluamaansa alaa. Yhdenvertaisuuslain kohtuullisia mukautuksia ei tunneta eikä toteuteta. Päiväkodeissa ja kaikilla koulutusasteilla yhdenvertaisuuslain mukaiset kohtuulliset mukautukset toteutuvat puutteellisesti ja sattumanvaraisesti. Peruskouluissa, josta suurin osa yhteydenotoista tulee, koulut ratkaisevat tilanteita perusopetuslain, erityisesti kolmeportaisen tuen pykälien perusteella, vaikka yhdenvertaisuuslaki on voimassa myös kouluissa. Esimerkiksi retkipäivinä vammaisia oppilaita pyydetään jäämään kotiin tai osallistumaan kouluun jäävän luokan opetukseen. Keväällä 2022 eräs koulu maksoi vammaiselle oppilaalle yhdenvertaisuusvaltuutetun suosittaman hyvityksen (https://syrjinta.fi/-/koulu-jarjesti-esteellisen-opintoretken-kunta-maksoi-syrjinnasta-hyvityksen-oppilaalle). (CRPD- rinnakkaisraportti suomeksi: https://vammaisfoorumi.fi/vammaisfoorumi-ryn-rinnakkaisraportti-ykn-vammaisten-henkiloiden-oikeuksien-komitealle/ In english: https://tbinternet.ohchr.org/_layouts/15/treatybodyexternal/TBSearch.aspx?Lang=en&TreatyID=4 Finnish Disability forum) Vammaisfoorumin jäsenjärjestöjen esille tuomia huolia Pienimmissä kunnissa viittomakielisten kuulovammaisten lasten asiat ovat huonosti. Yli 90 % heistä syntyy kuuleville vanhemmille ja tarvitsisi kipeästi uutta vammaispalvelulakia voidakseen oppia viittomakieltä (nyt opetusta ei saa). Viittomakieltä käyttävä kuuro tai vaikeasti kuulovammainen lapsi ei voi osallistua varhaiskasvatukseen, opetukseen, jos ei saa käyttää äidinkieltään oppimisympäristöissä. Puhutun kielen oppimiseen, huuliolukuun ym. tarvitaan ensin se viittomakieli, jolla toista kieltä opitaan. Näkövammaiset lapset ja nuoret ohjataan liian herkästi opiskelemaan ammatillisiin erityisoppilaitoksiin, sen sijaan, että heitä kannustettaisiin hakeutumaan lukioihin. Ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa ei ole riittävästi osaamista ja ammattitaitoa näkövammaisten nuorten ja lasten kohtaamiseen ja ohjaamiseen. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toimenpiteet näkövammaisten nuorten yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi ovat puutteellisia. Sähköisten oppimateriaalien saavutettavuudessa on puutteita. Lapset, joilla on jokin liikuntavamma tai lihastauti: koululiikuntaan osallistumisen mahdollisuudet yhdessä muiden koulukavereiden kanssa. Edelleen oppilaalla voi olla sivustaseuraajan rooli. Tärkeitä taitoja jää oppimatta, yhdessä tekeminen muiden kanssa ei mahdollistu, oppilaat eivät välttämättä saa kipinää liikuntaharrastuksiin /liikunnalliseen elämäntapaan. Vaikeuksia saada koulun kautta opiskelussa tarvittavia apuvälineitä. Neurovähemmistö (Suomessa käytetään myös sanaa neurokirjo, sisältää autismin, ADHD:n, Touretten ja kehityksellisen kielihäiriön, englanniksi neurodivergency). Koulu on nykymuotoisena vuosi vuodelta esteellisempi näille lapsille — tai vanhemmat puhuvat asiasta aiempaa avoimemmin. Kouluakäymättömyyttä ei ratkaista kännykkäkielloilla eikä hyvinvointialueiden tuottamilla kuntoutuspalveluilla, vaan koulun seinien sisällä pitäisi tehdä muutoksia. Yksi pohdittava kohta on koulujen koko, satojen oppilaiden piha ja käytävä ovat osalle näistä lapsista liian suuria yhteisöjä. Pienluokat eivät aina ole oppilaan tarpeiden mukaisia, vaan oppilaat saavat niissä helpotettuja materiaaleja silloinkin, kun pienryhmän tarkoitus on poistaa sosiaalista kuormitusta ja oppimisen vaikeuksia ei ole. Kouluruokailussa ongelmia, mm. aistiylikuormitus suuressa tilassa ja ns. turvaruokien puute. Joissakin kouluissa oppilaalta kielletään omien eväiden syöminen. Lisähaaste on, jos perheellä on lastensuojelukontakti näistä syistä. Moni koulu odottaa, että lapsi saisi sieltä tuen ilman koulun omaa panostusta, vaikka lastensuojelu ei voi vaikuttaa koulun esteellisyyteen. Koulupoissaoloja seurataan aiempaa tarkemmin. Poissaoloseuranta ei tuo esiin esteitä, jotka poissaoloihin johtavat. Koulun seinien sisällä vietetty aika on keskeinen mittari, ei kaikkien oppilaiden kouluhyvinvointi. Kouluakäymättömyys, koulusta syrjäytyminen, koulun alisuorittaminen ja opetuksen epääminen – siis koulussa oleminen myönnetään, opetusta ei – tulevat päivittäin esiin neurovähemmistöjen nettiryhmissä lisääntyvässä määrin. Ruotsinkieliset vammaiset lapset Samaan aikaan kun tehostetun- ja erityisen tuen tarve oppilailla on kasvanut, on pula pätevistä ruotsinkielisistä erityisopettajista. Erityisopettajakoulutusta on aikanaan ollut Vaasassa, Åbo Akademin järjestämänä, mutta sinne hakeutui harvoja opiskelijoita etelä-Suomesta. Ruotsinkielisten erityisopettajien pätevyydet vaihtelevat 85 prosentista pääkaupunkiseudun ja Itä-Uudenmaan 25prosenttiin. Syksyllä 2023 Helsingin yliopistossa aloitettiin vihdoin sen ensimmäinen ruotsinkielinen erityisopettajakoulutus ( https://svenska.yle.fi/a/7-1000572, mutta se ei ratkaise akuuttia erityisopettajapulaa ainakaan viiteen vuoteen. Myös ruotsinkielisistä puheterapeuteista on jo pitkään ollut pulaa ja tarve kouluttaa heitä lisää. On tärkeää varmistaa, että myös ruotsinkieliset oppilaat saavat tarvitsemansa tuen ja avun koulunkäyntiin samoin ehdoin kuin suomalaiset ikätoverinsa. Jotta näin kävisi, meidän on varmistettava, että ruotsinkielisissä kouluissa on riittävästi ja riittävän pätevää ruotsinkielistä erityisopettajaa ja muuta henkilökuntaa. Vammaisen lapsen koulunkäynnissä ja kuntoutumisessa keskiössä tulisi olla lapsen tavoitteet ja tarpeet. Lisäämällä ja tukemalla vammaisen lapsen arjessa toimivien asiantuntijoiden yhteistyötä ja yhteistoimintaa, voidaan lapsen arkea ja koulunkäyntiä tukea tehokkaasti. Esimerkki siitä, kun terapeutti ja opettaja yhdistää kouluaineita terapiaan, huomioiden sekä kuntoutuksen, että opetuksen tavoitteet. Näin vammainen lapsi saa koulutyöskentelyn sisällä kuntoutumisen ja opiskelun tukea, asiantuntijoiden yhteistyössä. Samalla toteutuu myös oppimisen ja kuntoutumisen siirtovaikutus, eivätkä asiat jää irrallisiksi toisistaan. Lapsella tulee olla oikeus esittää näkemyksensä häntä koskevassa asiassa ja näkemys tulee ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Vammaisen lapsen koulunkäynnissä tulisi huomioida lapsilähtöisesti arjen ratkaisut ja voimavarat, jotta koulu ja kuntoutus eivät muodostu liian kuormittavaksi. Yksi ratkaisu tähän olisi edellä kuvattu yhteistyön vahvistaminen, jolloin oikeus oppimiseen ja oppimisen tukeen, sekä kuntoutukseen toteutuisivat osana koulupäivän järjestelyjä. Puutteita, jotka koskevat useita eri vammaryhmiä Varhaiskasvatuksen apuvälinetiedon ja apuvälineiden puute paikoin estää vammaisia lapsia osallistumasta varhaiskasvatukseen yhdenvertaisesti ja eriyttää lapsiryhmän toiminnasta. Kouluympäristössä ei tueta oppimismahdollisuuksia asianmukaisilla apuvälineillä, riittävällä tuella ja kohtuullisella ympäristön mukauttamisella. Yhdenvertaisuuslain mukaisia kohtuullisia mukautuksia ei tunneta ja niitä evätään resurssivajeeseen nojaten. Liitteenä kirjoitus, joka perustuu lapsen puheenvuoroon ja kuvaukseen kouluarjestaan Kolmen ja puolen kilon puntti koululaukussa ja harppi näytössä? | Vamlas Vammaiset lapset, kuntoutus ja koulu Arkeen nivoutuvan kuntoutuksen merkitystä aina ymmärretä kouluympäristössä. Lasta koskevissa ratkaisuissa, koulussa ja kuntoutuksessa tulisi kuulla lasta ja hänen tarpeistaan ja toteuttaa apuvälineratkaisuja yksilöllisesti. Apuvälineiden saatavuusperusteet mahdollistavat yksilöllisen apuvälinehankinnan, mutta käytännössä tämä ei toteudu.Kaikki oppimateriaalit eivät ole saavutettavia (esim. näkövammaisille opiskelijoille). Osalla oppilaista on vaikeuksia erottaa keskeistä opiskeltavaa aineistoa lisätiedoista ja tästä seuraa ahdistusta ja kuormitusta (mm. neurovähemmistöön kuuluville). Joillain paikkakunnilla ei edelläänkään toisella asteella ole riittävästi opiskelupaikkoja ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Joillekin nuorille on vaikeaa löytää sopivaa opiskelupaikkaa, jossa he saisivat tarvitsemaansa tuen ja ympäristö olisi heille esteetön. Jos paljon opinnoissaan tukea tarvitseva vammainen nuori ei pääse toivomiinsa opintoihin suorittamaan oppivelvollisuutta, tai ei ole valmis lähtemään kauas kotoa erityisoppilaitokseen, voidaan vanhempia jopa velvoittaa anomaan vapautusta oppivelvollisuudesta, vastoin perheen ja nuoren toiveita. Keskeyttämisen hakeminen on oppivelvollisuuslain 7 § mukaan oppivelvollisen ja huoltajien harkinnassa ja edellyttää lisäksi selvitystä oppivelvollisuuden suorittamisesta yksilöllisten valintojen, yksilöllistämisen, välttämättömien tukitoimien tai kohtuullisten mukautusten avulla. Keskeyttämiseen ohjaaminen tai velvoittaminen taas on lainvastaista oppivelvollisuus- ja yhdenvertaisuuslain sekä myös perus- ja ihmisoikeussääntelyyn sisältyvien syrjintäkieltojen näkökulmasta. (YVV on myös tähän ottanut kantaa ja pitänyt keskeyttämiseen ohjaamista yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmana: https://www.tukiliitto.fi/ajankohtaista/oppivelvollisuus/.) Ammatillisten oppilaitosten kyvyt, osaaminen ja resurssit kohdata vammainen opiskelija ovat hyvin vaihtelevia. Opintokeskukset kuten Sivis, ovat tarjonneet koulutusta myös vammaisille henkilöille. Nyt huoli opintokeskusten rahoituksesta. Aikuiskoulutustuen lopettaminen vaikeuttaa terveydellisistä syistä alaa vaihtavien tilannetta. Positiivisia esimerkkejä Lihastautiliitto palkitsi keväällä 2023 Vantaan Hiekkaharjun opettajan Iida Leinon: 4 luokkalainen lihastautia sairastava oppilas, tavallinen yleisopetuksen ryhmä lähikoulussa. Luokassa hyväksyvä ilmapiri, ei kiusaamista, luokkakaverit tukevat. Kaikki mukana retkissä ja kävivät tutustumassa koko luokan voimin myös erilaisiin paraurheilulajeihin. Oppilas innostui ja rohkaistui niin paljon, että harrastaa nyt sähköpyörätuolisalibandya kerran viikossa. Lihastautiliitto palkitsi Vantaan Kartanonkosken koulun keväällä työyhteisönä, jossa huomioitu lihastautia sairastava työkaveri ja hänen erityistarpeensa. Hän voi opettaa omana itseään sekä sai alakerrasta tilavan luokan, jossa hän voi liikkua esteettömästi sähköpyörätuolillaan. Hänen henkilökotainen avustajansa ja rooli käytiin työyhteisössä yhdessä läpi. Nykyinen avustajapula voi tuoda haasteita koulussa, mutta näistäkin selvitty työyhteisön tuella. Myös kaikki työyhteisön retket ja työhyvinvointipäivät järjestetään niin, että kaikki voivat osallistua. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalta merkittävä päätös vammaisen lapsen oikeudesta esteettömään koulunkäyntiin. Päätös oli ensimmäinen, jossa lautakunta suositti hyvityksen suorittamista syrjitylle https://www.yvtltk.fi/fi/index/uutiset/2023/yhdenvertaisuus-jatasa-arvolautakunnantiedote160.html Tampereen yliopiston järjestämä vertaistuki ja pienryhmäohjaus neurokirjon opiskelijoille https://yle.fi/a/74-20047899?fbclid=IwAR0Vp9TnBYG6MlXmrd3jeMOKBgitme2KvEo1XCAv_ErmVVmcYr1eIQpdRJU SITRAn vuosittainen osaaminen näkyviin -kampanja. https://www.sitra.fi/tapahtumat/saa-osaamisesi-nakyviin/ Celia oppimateriaalien tuottajana. Yliopistojen/ammattikorkeakoulujen esteettömyys/saavutettavuusohjelmat ja -koordinaattorit ja/tai -suunnittelijat. Erkki Sointu aloitti syyskuun 2023 alussa Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan, erityisesti opetusmenetelmien kehittämisen ja oppimisen tukemisen, professorina. Nimike on professuurina uusi, eikä samalla painotuksella olevaa erityispedagogiikan professuuria ole tiettävästi missään muualla maailmassa. https://www.uef.fi/fi/artikkeli/erkko-sointu-erityispedagogiikan-professoriksi Tutustumiskäynti- suosituksia Spesia Järvenpää ja siellä TELMA-koulutus. Minna Sandberg, kv-koordinaattori ja opettaja. minna.sandberg@spesia.fi Päivölänlaakson koulun tiloissa Keravalla on panostettu aistiesteettömyyteen https://www.kerava.fi/kasvatus-ja-opetus/perusopetus/peruskoulut/paivolanlaakso/https://yle.fi/a/3-10914119 Päiväkoti Franzenia, Helsinki, jonne on palkattu viittomakielistä henkilöstöä. Toiminnan vakiinnuttaminen on parhaillaan suunnitteilla viraston puolella ja Kuurojen Liitto ja toivottavasti pian myös vanhemmat on otettu jossain määrin mukaan. pk.franzenia@hel.fi Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri ja mikä tahansa sen yksiköistä https://www.valteri.fi/ Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. www.jotpa.fi Mikä tahansa ammatillinen erityisoppilaitos. Laajemmin Suomessa ammatilliset erityisoppilaitokset.
