Kun kirjoituksen aiheena on vammaisuus mediassa, jutun voisi hyvin otsikoida ”mediassa näkymättömät”. Vammaisia ihmisiä on suuri joukko, niin median kuluttajina kuin – varsinkin sosiaalisessa mediassa – enenevissä määrin sisällöntuottajina. Myös medioita on monenlaisia ja niissä voi olla eri kohdeyleisöille tarkoin räätälöityä tarjontaa.

Silti väitän, että vammaisuuden uskottavat kuvaukset loistavat enimmäkseen poissaolollaan, ainakin niin sanotusta perinteisestä mediasta, lehdistä ja televisiosta. Tällä tarkoitan esimerkiksi vammaisia hahmoja televisiotuotannoissa. Puhumattakaan siitä, että vammaisia toimittajia nähtäisiin vaikkapa ohjelmien juontajina tai vieraina. Erityisesti ajatus, että vammainen henkilö toimisi asiantuntijana, osana sisältöä, jonka pääaiheena ei olekaan vammaisuus, tuntuu Suomessa hyvin epätavanomaiselta.

Nämä havainnot eivät pohjaudu ainoastaan omaan mutu-tuntumaani kirjoittajana, kriitikkona tai katsojana. Esimerkiksi kotimaisten elokuva- ja tv-tuotantojen roolihahmojen moninaisuutta seuraava diversiteettitilasto vuodelta 2023 osoitti vammaisia hahmoja näkyvän tuotannoissa säännönmukaisesti huolestuttavan vähän, tuona vuonna luku oli vaivaiset 0,5 %.[i]

Miksi moisesta pitää olla huolissaan? Yksinkertaisesti siksi, että media, jossa vammaiset ihmiset ja muut vähemmistöt eivät ole mukana, ei heijasta todellisuutta. Lopputuloksena on valheellinen kuva yhteiskunnasta. Se kuva ei ole kovin kiinnostava. Median valta ja vastuu ovat tässä huomattavia.

Viitatessani vammaisuuden uskottaviin kuvauksiin tarkoitan, että silloin kun vammaisuutta mediassa näkyy, se esitetään stereotyyppisesti ja ongelmalähtöisesti. Kun etsin esimerkiksi YLE:n verkkosivuilta sisältöä hakusanalla ”vammais”[ii], saan eteeni artikkeleja sote-säästöistä ja sairauksista. Yksi viittaus mediaan ja inspiraatiopornoon on sentään joukossa.

Vammaisuutta ei siis hahmoteta identiteettinä, yhteiskunnallisena kysymyksenä tai ihmisoikeuksien kautta. Sen sijaan vammainen ihminen on menoerä ja vammaisuus on vaiva, josta pitäisi parantua. Asioitamme kommentoivat kaikki muut paitsi me itse. Myös meidän vammaisaktivistien vastuulla on tiedostaa näiden näkökulmien ongelmallisuus ja pyrkiä muutokseen. Ennen kaikkea median ja toimittajien – joiden joukossa toivottavasti on vammaisia henkilöitä – luulisi haluavan esittää monipuolisia ja todenmukaisia kuvauksia yhteiskunnasta ja vammaisuudesta sen osana.

Sanni Purhonen / Kynnys ry

toimitussihteeri, tiedottaja

______________________________________________

[i] https://apfi.fi/ajankohtaista/diversiteetti-suomalaisissa-elokuvissa-ja-tv-sarjoissa-2023-tilasto-julkaistu/

[ii] https://haku.yle.fi/?page=1&query=vammais&time=month&type=article