OIKEUS OPPIA / Oppimisen tuen, lapsen tuen ja inkluusion edistäminen 9.3.2021

Vammaisfoorumi ry on 29 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen mukaisesti edistää vammaisten ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Vammaisfoorumi edustaa jäsenjärjestöjensä kautta noin 228 000 vammaista ja pitkäaikaissairasta henkilöä.

TAUSTAA JA NYKYTILANNE

Vammaisilla oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa ja saada siihen tarvitsemansa yksilöllinen tuki. Lainsäädännön ja käytäntöjen kehittämisessä tulee varmistaa YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimuksen toteutuminen. Sopimuksen artikla 24:n käsite inclusive education on tarkoituksella korvannut käsitteen special education. Inklusiivisella koulutuksella halutaan turvata mahdollisuus oppia sekä saada tarvitsemansa tuki ja mukautukset yhdenvertaisesti
muiden kanssa. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten aseman turvaaminen ja heidän tarpeidensa parempi tunnistaminen on myös yksi kansallisen lapsistrategian päätavoitteista.

Oikeus oppia -kehittämisohjelman osana työskentelevän oppimisen tuen, lapsen tuen ja inkluusion edistämistoimia valmistelevan työryhmän tavoitteiksi on asetettu lukuisia Vammaisfoorumi ry:n vaikuttamistyön kannalta keskeisiä teemoja. Vammaisjärjestöt tunnistavat samat haasteet ja ovat havainneet vammaisten lasten ja heidän vanhempiensa kokemuksista seuraavia epäkohtia:

• Oppimisympäristöjen saavutettavuus ja esteettömyys toteutuvat heikosti. Avoimissa oppimisympäristöissä häly häiritsee monien vammaisten oppilaiden keskittymistä, vuorovaikutusmahdollisuuksia sekä lisää aistikuormitusta ja levottomuutta. Opetustilojen päivittäiset muutokset vaikeuttavat tilojen ja esteettömien reittien hahmottamista ja opettelua. Isojen apuvälineiden käyttäminen ja säilytys on hankalaa, jos omia luokkatiloja ei ole. Digitaalisten oppimisympäristöjen saavutettavuus on varmistettava.
• Oppimisen tuen saatavuus, määrä ja laatu sekä kohdentuminen toteutuvat heikosti. Kokonaisvaltainen tuki ja apu eivät näy kouluarjessa, vaan yksilöllisiä tarpeita vastaavat opetusjärjestelyt toteutuvat vaihtelevasti, esimerkiksi pienryhmäopetusta ei ole riittävästi saatavilla sitä tarvitseville. Oppituntien lisäksi on kiinnitettävä huomiota hyvinvointiin vaikuttaviin kaverisuhteisiin ja koulupäivän katvealueisiin, sillä mm. välitunnit, ruokailu ja siirtymätilanteet ovat tärkeitä sosiaalisia tilanteita. Monet vammaiset ja toimintarajoitteiset lapset kokevat koulussa yksinäisyyttä ja joutuvat muita useammin kiusatuiksi (vrt. Kouluterveyskysely 2017).
• Em. ongelmat kuvaavat sitä, miten laajasti vammaisuuteen liittyvän tiedon ja osaamisen pirstaleisuus leimaa lähes koko yhteiskuntaamme, vaikka tutkittua tietoa ja onnistuneita ratkaisuja jo on.

Vammaisfoorumin erityinen huoli kohdistuu siihen, ettei vammaisjärjestöjä ole järjestelmällisesti osallistettu uudistamishankkeen valmisteluun siten kuin YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista edellyttää. YK:n vammaissopimuksen artiklan 4 kohdan 3 mukaan ”laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä ja politiikkaa sekä muussa vammaisia henkilöitä koskevassa päätöksenteossa sopimuspuolten tulee neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöiden ja heidän lähiomaistensa kanssa ja edistää heidän osallisuuttaan, mukaan lukien vammaiset lapset ja heitä edustavat järjestöt”. Vammaissopimuksen soveltamista ja vammaisten lasten tarpeita koskeva tietopohja ja vahva kokemus- ja asiantuntijatieto on otettava käyttöön.

Vammaisfoorumin verkkokyselyssä v. 2018 enemmistö alle 16-v. vammaisten lasten vanhemmista koki lapsensa kokeneen syrjintää koulutukseen liittyvissä yhdenvertaisuuslain mukaisissa kohtuullisissa mukautuksissa. Syrjinnän kokemuksia aiheuttivat etenkin puuttuva tai riittämätön oppimisen tuki ja yksilöllisiä tarpeita vastaamattomat opetusjärjestelyt, kuten pienryhmäopetuksen puute. Opettajilta ja muulta kouluhenkilöstöltä koettiin puuttuvan osaamista eri tavoin vammaisten oppilaiden kohtaamisessa ja heidän oppimisensa tukemisessa.

KEHITTÄMISEHDOTUKSET

1 KOKO KOULUTUSPOLUN JATKUVA YHTENÄINEN OPPIMISEN TUEN JÄRJESTELMÄ

Työryhmän tehtävänä on rakentaa tiiviimpää jatkumoa varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen kesken. Vammaisfoorumi katsoo, että oppimisen tuen järjestelmän tulisi olla yhtenäinen varhaiskasvatuksesta aina toiselle asteelle asti, koska vammaisen oppilaan tuen tarve on usein pitkäaikainen eikä tukea aina voida lopettaa eikä keskeyttää, kun oppilas siirtyy oppimispolulla uuteen vaiheeseen. Nivelvaiheissa on päinvastoin vahvistettava entisestään kunkin lapsen yksilöllisten tarpeiden ja tukitoimien ja niiden järjestämiseen liittyvän tiedon siirtymistä.

2 TUEN TARKEMPI MÄÄRITTELY JA RIITTÄVÄ RESURSOINTI

Tuen tarjoamisen lähtökohtana ovat kunkin vammaisen tai toimintarajoitteisen lapsen ja nuoren yksilölliset tarpeet ja niiden tunnistaminen. Ns. kolmiportaista mallia on uudistettava tai korvattava se uudella, jotta

• tuen sisällöt ja tukitoimien laajuus määritellään uusiksi vammaissopimuksen tarkoittamalla tavalla
• riittävät ja pysyvät resurssit varmistetaan ja
• vammaisen oppilaan oikeusturvasta huolehditaan.

3 HALLINTORAJAT YLITTÄVÄ KOORDINOITU RAKENNE

Vammaisen lapsen koulupäivän aikainen tuki muodostuu useiden eri hallinnonalojen tukitoimista ja palveluista,

joten epäyhtenäisesti toteutuvan ”moniammatillisen yhteistyön” sijaan tarvitaan lainsäädännön ja toimeenpanon muutoksilla yhtenäisiä rakenteita, joissa

• oppimisympäristöjen saavutettavuus ja esteettömyys ymmärretään lähtökohdaksi inklusiivisen pedagogiikan mahdollistamiselle
• oikeanlainen yksilöllisiin tarpeisiin vastaava osaaminen on saatavilla oikea-aikaisesti etenkin nivelvaiheissa tai uuden yksilöllisen tarpeen ilmetessä
• oikeanlaista osaamista täydennetään sujuvasti ja koordinoidusti yli hallintorajojen ilman viranomaisten välistä laskutusta – myös mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden resurssit varmistettava
• koordinointia ei sälytetä yksin vammaisen lapsen perheen vastuulle.

4 OSAAMINEN

Olemassa olevaa osaamista ja asiantuntemusta on käytettävä ja jaettava nykyistä laaja-alaisemmin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Henkilöstölle on järjestettävä lisä- ja täydennyskoulutusta sen lisäksi, että eri opintojen perusopintoja kehitetään inkluusioajattelun osalta. Yksittäisissä kouluissa henkilöstön mahdollisuus asiantuntijatukeen tai konsultaatioon on varmistettava. Opetushenkilöstön pysyvyyteen on panostettava myös työhyvinvointiin liittyvillä toimilla.

5 HALLITTU SIIRTYMINEN SEGREGAATIOSTA INKLUUSIOON

Inkluusio edellyttää valtavaa ajattelutavan muutosta ja se on myös organisaatiotason ja johtamisen kysymys, eikä liity niinkään yksittäisen (vammaisen) lapsen tarpeisiin tai niistä syntyvään palvelutarpeeseen. Inkluusio koskettaa meitä kaikkia ja muuttaa koko koulua kaikkien eduksi kokonaistaloudellisella tavalla. Jatkossa tarvitaan säännöllistä seurantaa ja arviointia sekä vaikuttavuustutkimusta uuden tuen järjestelmän toimivuudesta.

Lähteitä

Kanste O, Sainio P, Halme N, Nurmi-Koikkalainen P (2017): Toimintarajoitteisten nuorten hyvinvointi ja avun saaminen –Toteutuuko yhdenvertaisuus? Kouluterveyskyselyn tuloksia. Helsinki: THL –Tutkimuksesta tiiviisti 24/2017.
Vammaisfoorumi ja Ihmisoikeuskeskus (2019): ”Äiti on mun avustaja”. Vammaisfoorumin ja Ihmisoikeuskeskuksen kyselyn tuloksia. Vammaiset lapset ja nuoret