Viime syksystä alkaen on keskusteltu paljon siitä, miten valtion rahoitusta sosiaali- ja terveysjärjestöille halutaan muuttaa. Uudistuksen ytimessä on niin kutsuttu ilmiölähtöinen malli, jossa rahoitusta jaettaisiin jatkossa kolmen vuoden välein valittaviin teemoihin – kuten yksinäisyyteen tai peliriippuvuuteen.

Vaikka tällaiset teemat ovat tärkeitä, herää kysymys: Mitä tapahtuu pitkäjänteiselle työlle, joka ei mahdu yksittäiseen ilmiöön tai kolmen vuoden projektiin?

Vammaisjärjestöt ovat juuri tällaisia toimijoita. Ne eivät ratkaise vain yksittäistä ongelmaa, vaan kulkevat ihmisten rinnalla koko elämän ajan – arjessa, kriiseissä ja siirtymävaiheissa. Voit lukea Sosten kannanoton asiaan 12 sote-järjestön terveiset puoliväliriiheen – Soste

Vammaisjärjestöjen rooli on korvaamaton

Vammaisjärjestöissä tehdään työtä, joka ei näy aina otsikoissa, mutta joka vaikuttaa päivittäin ihmisten elämään.

• Vammaan liittyvä tieto ja tuki tavoittaa perheet usein ensimmäisenä juuri järjestön kautta.
• Järjestöt opastavat oikeiden palvelujen piiriin ja auttavat arjen ratkaisuissa.
• Saavutettava tieto, neuvonta, vertaistuki, koulutukset ja kohtaamiset luovat yhteyksiä ja ymmärrystä.
• Moni vammainen henkilö saa järjestön kautta ensimmäisen kokemuksensa siitä, että ei ole yksin – ja että oma elämä on arvokasta sellaisenaan.

Ja mikä tärkeintä: Vammaisjärjestöt ovat usein ainoita paikkoja, joissa vammainen henkilö on enemmistössä. Ei tarvitse selitellä, kuka on tai miksi jokin asia on tärkeä. Se, mitä muualla joutuu perustelemaan, on järjestöissä itsestään selvää.

Ilman tukea – mitä jää tekemättä?

Jos STEA:n rahoitusmalli muuttuu tavalla, joka sivuuttaa vammaisjärjestöt, jää moni tärkeä asia tekemättä:

• Vertaistuki ei tavoita – ja toivo jää löytymättä.
• Vaikuttamistyö hiipuu – ja vammaisten ääni vaimenee.
• Palvelut eivät kehity – kun ei ole ketään muistuttamassa esteettömyydestä, saavutettavuudesta ja muista haasteista.
• Syrjäytyminen lisääntyy – kun yhteisöt katoavat, josta saada tukea eri elämän tilanteisiin

Vammaisuus ei ole ilmiö – se on osa elämää

Vammaiset eivät ole yksi ryhmä. Meillä on erilaisia tarpeita, haasteita ja voimavaroja. Meitä ei voi niputtaa yhteen ilmiöön, jota ratkaistaan kolmessa vuodessa. Me tarvitsemme pitkäjänteistä tukea, yhteisöjä ja vaikutusmahdollisuuksia.

Siksi on tärkeää, että vammaisjärjestöjen työ saa jatkua. Ei siksi, että me vaatisimme erityiskohtelua – vaan siksi, että ilman tätä työtä monet meistä jäävät ilman tukea, tietoa ja toivoa.

Veera Florica Rajala / Vammaisfoorumi

Puheenjohtaja