Vastaanottaja: Sosiaali- ja terveysministeriö

Asia: VN/1463/2025

Ajankohta: 31.01.2025

Lausuntopyyntö selvityksestä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista

 Lausunnonantajan lausunto

1. Raportissa ehdotetaan avustustoiminnan uudistamista kahdella vaihtoehtoisella mallilla.

• A – Tasapainoista tulevaisuutta rakentamassa (raportin kappale 4.1.)
• B – Muutokseen sopeuttaminen (raportin kappale 4.2)

Kumpi malleista soveltuu mielestänne paremmin uudistuksen lähtökohdaksi?
Valinta:

Ei kumpikaan yllä mainituista, perustelu: Vammaisfoorumi näkee, että vaihtoehdot A ja B on käsitelty selvityshenkilön raportissa hyvin eri tavoin, mikä vaikeuttaa niiden vertailua ja kannanmuodostusta vaihtoehtoihin lausuntopyynnössä esitetyllä tavalla. Tämä kirjoitettu raportti ei ole linjassa kansalaisjärjestöstrategian kanssa.

2. Selvityshenkilön raportissa esitetyssä Tasapainoinen tulevaisuus- avustusmallissa avustuksia kohdennettaisiin viidelle teema-alueelle, jotka liittyvät yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, joihin liittyvään toimintaan tulisi jatkossa kohdentaa STEA-avustuksia. Teemat liittyvät suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin haasteisiin, kuten ikärakenteen muutokseen ja kansansairauksiin. Kappaleessa 4.1 esitetyt teemat ovat:  

• lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen
• ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen
• mielenterveyden edistäminen
• yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen
• väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy)

Ovatko esitetyt teemat edustamasi organisaation näkökulmasta perusteltuja?

Ei ole perusoikeuksien mukaista asettaa ihmisryhmiä tai hyvinvoinnin osa-alueita keskenään vastakkain tai järjestykseen. Selvityshenkilön raportissa puuttuu vammais- ja toimintakykynäkökulmat täysin. Kategoria muu erityisen tärkeä toimintaan osoitettu 21 % on kohtuuttoman vähän siihen nähden, miten laajat toiminnot ja järjestöt asettuisivat todennäköisesti tähän kategoriaan. Voi myös olla, että tulkinta päällekkäisistä toiminnoista tai samasta kohderyhmästä, esim. lapset, estää mahdollisuuden vammaisjärjestöille saamasta rahoitusta. Lisäksi ilmiöperusteisuus toisi järjestötoimintaan projektiluonteisuutta, mikä sotisi vastoin järjestöjen pitkäjänteisen ja kohderyhmän tarpeesta lähtevän työn kanssa. Toiminnan pilkkoutuminen eri teemoihin lisäisi todennäköisesti myös byrokratiaa.

Arvionne teema-alueiden tärkeydestä asteikolla 1-5 (1= tärkein, 5 = vähiten tärkeä); Käytä kutakin vaihtoehtoa vain kerran seuraavissa kysymyksissä.

A) Lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen

–

Arvionne teema-alueiden tärkeydestä asteikolla 1-5 (1= tärkein, 5 = vähiten tärkeä)

B) ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen

–

Arvionne teema-alueiden tärkeydestä asteikolla 1-5 (1= tärkein, 5 = vähiten tärkeä)

C) mielenterveyden edistäminen
​​​​​​​

–

Arvionne teema-alueiden tärkeydestä asteikolla 1-5 (1= tärkein, 5 = vähiten tärkeä)

D) yksinäisyyden vähentäminen ja osallisuuden vahvistaminen

–

Arvionne teema-alueiden tärkeydestä asteikolla 1-5 (1= tärkein, 5 = vähiten tärkeä)

E) Väestöterveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy

–

3. Selvityshenkilön raportissa on esitetty kappaleessa 4.1.3., että järjestöjen toiminnan alueellisia hyödyntämismahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja hallinnollista taakkaa keventää siirtämällä hyvinvointialueiden järjestöavustukset STEAn hallinnoitavaksi? Kannatatteko ehdotusta järjestöavustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA-avustuksiksi? Valinta:

Ei, perustelu (ei pakollinen) Vammaisfoorumi ei kannata ehdotusta järjestöavustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA:n jaettavaksi. On tärkeää, että kehittämistoimenpiteitä ja konkreettista toimintaa voidaan jatkossakin tehdä alueilla suoraan järjestöjen kanssa. Hyvinvointialueilla tehtävä paikallinen ja alueellinen järjestötyö tavoittaa apua ja tukea tarvitsevat ihmiset tehokkaasti. Hyvinvointialueilla tunnetaan parhaiten paikallisten ihmisten tarpeet. Jos raha siirrettäisiin STEAn jaettavaksi, tulee hallinnolliset kustannukset nousemaan suhteessa käytettävissä oleviin varoihin. Tällöin hallinnollisten kustannusten hallinnan tavoite on ristiriidassa ehdotettujen toimenpiteitten kanssa. Ei ole varmaa voiko B vaihtoehtoa toteuttaa ilman lakimuutoksia, joissa hyvinvointialueen itsemääräämisoikeutta kavennetaan.

4. Kappaleessa 4.1.1.6 selvityshenkilö on esittänyt tapoja, joilla teemoja olisi mahdollista työstää edelleen siten, että STEAlla on alkuvaiheessa merkittävä rooli. Miten mielestänne mahdolliset muut teemat tulisi määritellä?

–

5. Muita huomioitanne raportista

Vammaisuuden huomioiminen

Selvityksen painotus hyvinvointiin ja terveyteen suuntaa resursseja vahvasti toimijoille, jotka voivat saada lyhyellä aikavälillä mitattavia tuloksia aikaan, kuten vertaistukea diabetespotilaille. Avustettavan toiminnan tulee osaltaan tukea ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä perusoikeuksien toteutumista. Rahoituslakia ei oltane muuttamassa, jonka vuoksi lakia ei voi tulkita suppeammin jättäen osa lauseista tulkitsematta. Avustusten myöntöperusteiden on oltava lain mukaisia. Vammaisuus puolestaan on elinikäinen tai hyvin pitkäaikainen tila, joka on osa ihmisen koko elämänkaarta. Tämä tarkoittaa, että hetkelliset tuet tai toimenpiteet eivät välttämättä riitä. Moni vammainen henkilö tarvitsee erilaista neuvoa ja vertaistukea eri elämänvaiheissa ja niiden välisissä siirtymissä, kuten koulunkäynnissä, työllistymisessä ja perhe-elämässä, jotta nämä vaiheet onnistuvat ja edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Selvityksessä ei ole käytetty käsitettä “vammaisuus”, mikä on erittäin ongelmallista. Tämä termi on vakiintunut ja määritelty perustuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja muussa lainsäädännössä, ja sen käyttö on keskeistä vammaisoikeuksien ja vammaisjärjestöjen työn kuvaamisessa. Vammaisjärjestöt edistävät juuri näitä oikeuksia, jotka liittyvät yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumiseen, kuten STEA-lain 3 §:n 1 momentissa toinen lause määritellään. On tärkeää, että vammaisjärjestöjen perustoiminta ja niiden työ perusoikeuksien edistämiseksi, kuten esteettömyyden, saavutettavuuden, itsemääräämisoikeuden ja yhdenveroisuuden parantaminen, turvataan ennakoitavasti myös tulevaisuudessa.

 

Lain valikoiva soveltaminen

Raportissa esitetään Stean roolin vahvistamista, mikä tuntuu erikoiselta, kun samaan aikaan sote-järjestöjen resursseihin kohdennetaan merkittäviä leikkauksia. Loogista olisi, että Stean kokonaisresursointi pienentyisi tällaisessa tilanteessa.

Selvitys ehdottaa kuitenkin, että tuleva tuki keskittyisi entistä enemmän ennakoivaan, ennaltaehkäisevään ja korjaavaan toimintaan. Vammaisfoorumi haluaa korostaa, että vammaiset henkilöt elävät usein koko elämänsä ajan vammansa kanssa. Suurimmassa osassa tapauksista vammaisuutta ei voida ehkäistä ennakoivilla menetelmillä. Siksi tarvitaan erilaisia tukimuotoja ja osallistavaa toimintaa, jotta varmistetaan vammaisten henkilöiden perusoikeuksien ja vapauksien toteutuminen. Vammaisfoorumi katsoo, että on täysin mahdotonta hyväksyä, ettei selvitys millään tavoin ota huomioon toista kansalliskieltä, ruotsia, sekä ruotsinkielisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen erityisroolia. Näillä järjestöillä on keskeinen tehtävä varmistaa, että ruotsinkieliset henkilöt saavat palveluja ja tukea omalla äidinkielellään Suomen perustuslain mukaisesti. Tämän näkökulman huomiotta jättäminen selvityksessä on vakava laiminlyönti.

Selvityksen painopisteen kaventaminen koskemaan vain hyvinvointia ja terveyttä jättää huomiotta sosiaalisen hyvinvoinnin, joka on olennainen osa kansalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja määritelty selkeästi nykyisessä lainsäädännössä, kuten STEA-lain 3 §:n 2 momentissa. On huolestuttavaa, että selvityksessä siirrytään pois tämän pykälän sisällöstä, vaikka sen tulkintaa supistettaisiinkin. Suppeampikaan tulkinta ei voi sulkea pykälän sisältöä kokonaan pois, varsinkin kun perusoikeuksien edistäminen on merkittävämpi ja laajempi yhteiskunnallinen kysymys kuin pelkkä hyvinvointi ja terveys. Tämä rajaus kaventaisi merkittävästi vammaisjärjestöjen mahdollisuuksia toteuttaa laajaa perusoikeustyötään, edistää yhdenvertaisuutta ja vastata vammaisten henkilöiden erityisiin tarpeisiin. Lisäksi vammaisjärjestöjen osallistuminen yhteiskunnallisiin prosesseihin, kuten lainsäädäntöhankkeisiin, on keskeistä, mutta sen vaikutuksia on vaikea mitata perinteisin vaikuttavuusperustein. Tämä asettaa vammaisjärjestöt erityisen haasteelliseen asemaan.

Vammaisfoorumi haluaa korostaa, että valtionavustusleikkausten valmistelun lähtökohtana tulisi olla hallittu sopeutuminen, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa järjestöjen perustoiminnalle. On välttämätöntä, että erilaisten leikkausvaihtoehtojen vaikutukset hyvinvointiin ja kansalaisyhteiskuntaan arvioidaan huolella ja laajapohjaisesti. Lisäksi avustuksensaajilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten leikkaukset kohdentuvat heidän omaan avustuskokonaisuuteensa.

Julkinen rahoitus ei ole palveluiden ostamista, vaan kansalaisjärjestöjen mahdollistamista toimimaan aktiivisesti väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä eri väestöryhmien äänen esiin nostamiseksi. Vammaisfoorumi pitää tärkeänä, että julkisen rahoituksen ja kansalaisjärjestöjen välinen suhde säilyy sellaisena, että järjestöjen autonomia ja riippumattomuus julkisesta vallasta turvataan.

Vaikuttavuusperustaisuus ja esimerkiksi vaikuttavuusinvestointien SIB-malli ovat sinänsä hyödyllisiä käsitteellisiä viitekehyksiä. Kuitenkin monimutkaisissa hyvinvoinnin ja terveyden kysymyksissä vaikuttavuuden osoittaminen on haastavaa. Tämän vuoksi STEA:n avustusprosessit keskittyvät avustetun toiminnan tulosten ja vaikutusten arviointiin vaikuttavuuden sijaan.

Yleisavustusten tuloksellisuuden arviointi suhteessa niiden mahdollistamaan kokonaisvaltaiseen järjestötyöhön on tärkeää. On myös varmistettava, että yleisavustuksia myönnettäessä järjestöjen perustyön tuloksellisuus ja vaikutukset ovat riittävästi näkyvissä ilman, että tämä vaarantaa järjestöjen toiminnan joustavuutta ja kykyä reagoida yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Vammaisfoorumi kannattaa SOSTE:n vahvaa ajatusta siitä, että yleisavustusta vahvistettaisiin. Selvitysmiehen raportti ei huomioi sitä, että tällä hetkellä monet järjestöt toteuttavat yleisavustuksella sisällöllistä ja varsinaista toimintaansa, ei siis pelkästään hallintokuluja. Esitys siitä, että jatkossa yleisavustus saisi olla vain 25 % kaikista ak-avustuksista on ongelmallinen eikä sitä voi kannattaa. Ennemminkin yleisavustuksen roolia tulee lisätä ja vahvistaa. Nyt raporttiin sisältyvä esitys lisäisi monessa järjestössä yleisavustuksen pilkkomista ak-avustuksiin, mikä lisäisi byrokratiaa ja hallintoa. Yhdistyviä järjestöjä puolestaan kohtelisi huonosti maksimissaan viiden ak-avustuksen sääntö. Vammaisfoorumi ei kannata yleisavustuksen muotoutumista pelkäksi hallinnon kulujen avustukseksi.

Vammaisfoorumi pitää epäselvänä selvityshenkilön ehdotusta lopettaa nykyisen kaltainen paikallistoiminnan rahoitus. Paikallinen toiminta on olennainen osa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa, sillä se on lähimpänä yksilöä. Paikallisesti ilmenee erilaisia haasteita, joihin ei voida vastata yksinomaan kansallisella toiminnalla. Paikallistoiminnan elinvoimaisuus on turvattava myös leikkausten oloissa. On tärkeää, että järjestöillä säilyy mahdollisuus kehittää ja innovoida uusia toimintamalleja.

Vammaisfoorumi ei kannata työllisyyden edistämisen tulkitsemista harmaalle alueelle tai sellaiseksi, jota STEA ei voisi rahoittaa. Järjestöjen asiantuntijuudella tarvitaan osatyökykyisten ja täsmätyökykyisten työllistämiseen liittyvissä teemoissa. Järjestöalan tutkimustoimintaa olisi tärkeä myös jatkossa rahoittaa STEA-rahoituksella.

Lisäksi vammaisspesifin lakineuvonnan tulevaisuus on epäselvä esityksessä. Mikään muu taho ei tarjoa juridista neuvontaa vammaisille, eikä kohderyhmällä ole mahdollisuutta sitä yleensä hankkia, vaikka sitä olisikin tarjolla. Oikeuksien tietämisessä ei kuuluisi olla kyse taloudellisista kysymyksistä oikeusvaltiossa.

Viranomaisten hallintolain 8 §:n mukainen neuvontavelvollisuus rajoittuu ainoastaan kyseistä viranomaista koskeviin asioihin sekä niihin kysymyksiin, jotka liittyvät oman asian hoitamiseen ja käsittelyyn. Vaikka tämä neuvonta voi joissain tapauksissa sisältää oikeudellista ohjausta, se ei ole samaa oikeudellista neuvontaa, jota järjestöt tarjoavat. Järjestöihin tulevat kysymykset ovat usein monimutkaisia ja monitahoisia juridisia ongelmia, jotka koskevat useita viranomaisia samanaikaisesti. Järjestöt eivät ainoastaan anna neuvoja, vaan ne myös auttavat henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä itsenäisesti hakea palveluita tai valittaa päätöksistä. Tämä toiminta on ratkaisevan tärkeää, jotta vammaisten henkilöiden oikeusturva voidaan varmistaa ja heidän perustuslaissa turvatut vapaudet ja oikeudet toteutuvat STEA-lain 3 §:n 1 momentin mukaisesti. Tämä on erityisen tärkeää ruotsinkielisille vammaisille henkilöille, sillä hyvinvointialueiden tai muiden viranomaisten tarjoama neuvonta ruotsiksi ei ole aina saatavilla.

Lisäksi on ilmeinen riski eturistiriidoista silloin, kun esimerkiksi hyvinvointialueen odotetaan antavan oikeudellista neuvontaa tilanteessa, jossa henkilö valittaa samaisen hyvinvointialueen tekemästä päätöksestä. Tällaisissa tapauksissa viranomaisen puolueettomuus voi joutua kyseenalaistetuksi, erityisesti silloin, kun viranomaisella on taloudellinen intressi rajoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen myöntämistä kustannussyistä.

Selvityshenkilön raportissa esitetyt vaihtoehdot A ja B eroavat toisistaan. Vaihtoehto A sisältää laajan reformin, joka yhdessä leikkausten kanssa voisi muuttaa kansalaisjärjestökenttää merkittävästi sitomalla panopisteet hallituskausiin tunnistettuihin kohteisiin. Kansalaisjärjestöjen kyky havaita uusia tarpeita ja vastata niihin tehokkaasti perustuu niiden vapauteen ja autonomiaan.  Ehdotus A tulee tule heikentämään merkittävästi kansalaisjärjestöjen reilujensa ja täten myös yhteiskunnan edellytyksiä toimia ketterästi eri yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Vaihtoehto B keskittyy avustusten sopeuttamiseen ilman suuria rakenteellisia muutoksia. Vammaisfoorumi ei suosi vaihtoehtoja A tai B. Selvityksessä B-vaihtoehtoa ei ole kuvattu tarpeeksi kattavasti, jotta siihen voisi ottaa kantaa.

On kuitenkin tärkeää, että vaihtoehtoa B selvennetään perusteellisesti ja tuodaan esille sen vaikutukset sekä mahdolliset riskit, jotta järjestöillä olisi riittävä ymmärrys sen soveltuvuudesta ja vaikutuksista vammaisoikeuksiin.

Kansalaisjärjestöjen työ on oltava vahvasti kytköksissä jäsenjärjestöjen työhön ja demokraattiseen toimintaan. Erityisesti turvallisuuspoliittisesti vaikeina aikoina on tärkeää vahvistaa kansalaisjärjestöjä, jotka ovat vahvasti kytköksissä ihmisten kanssa ja vuorovaikutuksessa valtion toimijoiden kanssa.

Vammaisfoorumi painottaa, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on keskeistä sekä hyvinvointiyhteiskunnan että kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden kannalta. Valtionavustusleikkaukset tulee toteuttaa siten, että järjestöjen autonomia, pitkäjänteinen työ ja kyky vastata yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin säilyvät. Vammaisjärjestöjen merkitys yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien edistäjinä on korvaamaton, ja tämä työ on turvattava myös tulevaisuudessa. Tästä johtuen järjestöillä tulee olla päätäntävalta siihen, miten he kohdistavat säästöt toiminnassaan.

Tuemme Sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunta ehdotuksista.

Ehdotuksia:

• Julkisen sektorin vastuulle kuuluvien toimintojen avustaminen on perusteltua lopettaa sillä edellytyksellä, että valtio turvaa YK:n vammaissopimuksen mukaiset oikeudet muilla tavoin.
• Tuloksellisesti heikoksi arvioidut avustuskohteet on perusteltua ajaa hallitusti ja kokonaisharkintaa hyödyntäen alas vuosien 2026 ja 2027 aikana. STEA tekee jatkuvasti arvioita avustettujen toimintojen tuloksellisuudesta.
• Paikka auki -avustusohjelmasta on perusteltua luopua vuoden 2025 jälkeen. Työllistyminen on tärkeä teema ja sitä voidaan edistää Ay- ja Ak-avustusten sisällä. Puhtaasti työllistämiseen kohdentuvat hankeavustukset on kuitenkin perusteltua lakkauttaa avustusmäärän vähentyessä, jolloin sosiaalinen työllistäminen järjestöissä jatkossa tapahtuu työllistämisen tavanomaisten tukimekanismien kautta.
• Hankeavustukset on perusteltua myöntää vuodeksi kerrallaan, jolloin rahaa ei STEA-kehyksessä tarvitse kiinnittää kolmivuotisena. Ohjeellisessa avustussuunnitelmassa AY-, AK- ja C-avustusesitykset tehtäisiin kolmivuotisena, ja näistä poikettaisiin vain erityistilanteissa.
• Varakkaiksi arvioitujen toimijoiden omarahoitusosuutta on perusteltua tarkastella ja arvioida uudelleen. Varallisuuskriteerit on kyettävä asettamaan niin, että ne eivät tosiasiassa nouse esteeksi järjestöjen tarkoituksenmukaiselle ja vaikuttavalle toiminnalle. Varainhankinnan osalta lähtökohtana tulee olla varainhankintaan rohkaiseminen, eikä siitä rankaiseminen.
• Toiminnallisesti selkeästi päällekkäisiin avustuskohteisiin haetaan yhdessä järjestöjen kanssa ratkaisut varmistaen riittävät siirtymäajat ja tuki sekä se, etteivät yhdistämiset kavenna kansalaisten osallistumismahdollisuuksia turvaten kansalliskielten oikeudet.
• Neuvottelukunta tunnistaa myös laajemmin järjestöjen yhteistyön tiivistämisen ja yhdistymisten mahdollisuudet taloudellisia säästöjä etsittäessä. Neuvottelukunta esittää, että järjestöjen yhdistymiseen luotaisiin konkreettinen rahallinen kannustin esimerkiksi siten, että järjestöjen yhdistyessä seuraavassa kohdassa esitetty ns. juustohöyläperiaatteella tehtävä leikkaus olisi pienempi kuin tilanteessa, jossa järjestöt jatkaisivat toimintaa erillisinä toimijoina.
• Loput tarvittavat leikkaukset avustuksista tehdään ns. juustohöyläperiaatteella kaikista avustuskohteista. Avustuksensaajalla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa juustohöylän tuottaman säästötavoitteen kohdentamiseen sen omassa avustuskokonaisuudessa samoin kuin leikkauksiin sopeutumista tukevista muutoksista avustusrakenteessaan.

Vammaisfoorumi ry

Kyröläinen Anni