Lausunto – Esi- ja perusopetuksen oppimisen tuen uudistaminen 10.11.2023

Esi- ja perusopetuksen oppimisen tuen lainsäädännön uudistaminen Kuulemistilaisuus 10.11. 2023 Vammaisfoorumi ry:n näkemyksiä. 

Vammaisilla oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus oppia ja saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Oppilaan tulee saada siihen tarvitsemansa yksilöllinen tuki ja siksi lainsäädännön ja käytäntöjen kehittämisessä tulee varmistaa YK:n vammaissopimuksen toteutuminen osana Suomen lainsäädäntöä. Oppimisen tuessa on kyse myös vammaissopimuksen tarkoittamista kohtuullisista mukautuksista, joiden järjestämättä jättäminen on syrjintää (yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, 8 § 2 mom.). Vammaisten henkilöiden oikeusturva toteutuu Suomessa puutteellisesti, viranomaisten soveltamisohjeet ovat usein lainvastaisia, mikä johtaa pitkiin muutoksenhakukierteisiin. Perusopetuksen valvonnan resursseja tulee vahvistaa, koska omavalvonta ole laillisuusvalvontaratkaisujen perusteella tehokasta. 

Kouluissa on esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä puutteita, joita tulisi korjata lainsäädännössä. Avoimissa oppimisympäristöissä häly häiritsee keskittymistä ja lisää aistikuormitusta. Opetustilojen päivittäiset muutokset vaikeuttavat tilojen ja esteettömien reittien hahmottamista ja opettelua. Esimerkiksi isojen apuvälineiden kuljettaminen, käyttäminen ja säilytys on hankalaa, jos omia luokkatiloja ei ole. Myös digitaalisten oppimisympäristöjen saavutettavuus on varmistettava, sillä nyt monet digitaaliset palvelut parantavat saavutettavuutta vain osittain, esim. jättäen kognitiivisesti vammaiset ja näkövammaiset oppilaat opetuksen ulkopuolelle.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen saatavuus, määrä ja laatu sekä kohdentuminen toteutuvat heikosti.  Varhaiskasvatuslaissa tarkennettiin varhaiskasvatuksessa annettavaa tukea ja myös perusopetuksessa olisi tarpeen tehdä tehostetustakin tuesta hallintopäätös oppilaan oikeusturvan vahvistamiseksi sekä muita täsmennyksiä lapsen edun ja inkluusion määrittelemisestä laajemmin. Myös perusopetuksessa tarvittavia apuvälineitä ja erityisiä opetusjärjestelyjä koskevaa sääntelyä on täsmennettävä, jotta esimerkiksi oppilaan jatko-opintomahdollisuuksia ei tarpeettomasti rajata. Kokonaisvaltainen yksilöllisiä tarpeita vastaava tuki ja apu toteutuvat vaihtelevasti, esimerkiksi pienryhmäopetusta ei ole riittävästi saatavilla sitä tarvitseville. Oppimisen tuen sääntelyn tarkentamisen lisäksi myös koulunkäynnin tukea on kuvattava tarkemmin. Osa vammaisista oppilaista tarvitsee tukea koulunkäyntiin eikä niinkään oppimisvaikeuksien takia. Oppituntien lisäksi koulun toimintakulttuurissa on kiinnitettävä huomiota kaverisuhteisiin ja koulupäivän katvealueisiin: välitunnit, ruokailu ja siirtymätilanteet ovat tärkeitä sosiaalisia oppimisen ja kaverisuhteiden luomisen ja ylläpitämisen tilanteita.

Monialainen yhteistyö on varhaiskasvatuslaissa ja se tulisi saada myös perusopetuslakiin. Siihen perustuen esim. monialaiset koulunkäynnin tuen suunnittelupalaverit, jossa voisi hyödyntää myös vammaisjärjestöjen osaamista. Monialaisen yhteistyön suunnittelu koulunkäynnin tuessa ja siihen perustuvat lapsen yksilöllisiin koulunkäyntiä tukevat järjestelyt esim. ajoittainen pienryhmä, ruokailu pienemmässä tilassa, tukisi lapsen oppimista, voisi rauhoittaa niin lasta, kuin luokkatilanteita. Se voisi myös vähentää opettajien hallinnollista kuormaa, kun tarve oppilaaseen liittyviin toistuviin koulunkäynnin vaikeuksiin liittyviin kirjaamisiin ja päätöksiin vähenisi. 

Oppimisen tuen järjestelmän tulee olla yhtenäinen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Tuen tarjoamisen lähtökohtana ovat vammaisen tai toimintarajoitteisen lapsen ja nuoren yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen. Tuen tarve on usein pitkäaikainen eikä sitä saa keskeyttää tai lopettaa nivelvaiheessa, kuten nyt toisinaan käy. Opinto-ohjauksessakin monialaista yhteistyötä ja vammaisjärjestöjen osaamisen hyödyntämistä tulee kehittää. Nivelvaiheissa on vahvistettava lapsen ja nuoren yksilöllisten tarpeiden ja tukitoimien ja niiden järjestämiseen liittyvän tiedon siirtymistä. Valmentavien opintojen saatavuutta ja mahdollisuuksia opiskella ammatillisissa erityisoppilaitoksissa on lisättävä alueellisesti, mutta myös koulutusalojen valikoimaa on laajennettava. 

Vammaisjärjestöjä ei ole järjestelmällisesti osallistettu uudistamishankkeen valmisteluun siten, kuin vammais- sopimus edellyttää. Järjestöjen vammaissopimuksen soveltamista ja vammaisten lasten tarpeita koskeva tietopohja ja vahva kokemus- ja asiantuntijatieto on otettava käyttöön, sillä järjestöissä tiedetään, mikä vammaisen oppilaan arjessa toimii ja mikä ei.