Syyskuussa järjestetyssä Opetus- ja kulttuuriministeriön kutsuseminaarissa käsiteltiin koulutuksen järjestäjien varautumista muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Tavoitteena oli vahvistaa oppilaitosjohdon kriisivalmiuksia, lisätä ymmärrystä viranomaisten rooleista ja tukea toiminnan jatkuvuutta. Myös Vammaisfoorumi sai kutsun seminaariin.

Seminaari oli ensimmäinen laatuaan, ja se osoitti, kuinka tärkeä osa opiskelijat ovat koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Turvallisuus ei ole vain armeijan tai viranomaisten asia – se koskee jokaista kouluyhteisön jäsentä.

Muuttuva turvallisuusympäristö

Suomalaisten kokemus turvallisuudesta on ristiriitainen: 8/10 kokee olonsa turvalliseksi, mutta samaan aikaan 6/10 kertoo kokevansa turvattomuutta. Tämä näkyy myös kouluissa ja oppilaitoksissa.
Seminaarissa painotettiin, että opetuksen on jatkuttava tilanteessa kuin tilanteessa – oli kyse kyberhäiriöstä, energiakatkosta tai jopa sotilaallisesta uhasta. Siksi varautumissuunnitelmat, kuten pelastus- ja turvallisuussuunnitelmat, ovat avainasemassa.

Turvallisuutta vahvistavat tekijät

• Henkinen kriisinkestävyys: pelko ja huoli ovat normaaleja tunteita. Niitä ei pidä vältellä, vaan opetella käsittelemään. Tunnetaidot ja luottamus viranomaisiin auttavat resilienssissä.
• Liikunnallinen toimintakyky: liikkuminen tukee opiskelukykyä ja hyvinvointia. Luonnossa liikkuminen ja liikunnan kytkeminen eri oppiaineisiin nousivat esiin.
• Opetuksen jatkuvuus: etäopetusvalmiuksia on tärkeä ylläpitää, jotta opetusta voidaan jatkaa poikkeustilanteissa.
• Selkeä viestintä: turvallisuustiedon on oltava ymmärrettävää. Selkokieli ja saavutettavat viestintäkanavat ovat keskeisiä.

Näkyykö yhdenvertaisuus?

Seminaarin esityksissä ei yhtä kommenttipuheenvuoroa lukuun ottamatta mainittu vammaisten henkilöiden tai erityisen tuen tarpeessa olevien näkökulmaa. Tämä herättää kysymyksen: näkyykö kaikkien turvallisuus varautumissuunnittelussa?

Oma havaintoni on, että turvallisuusharjoitusten ja toimintamallien on oltava esteettömiä ja saavutettavia kaikille. Jos harjoitukset eivät huomioi esteettömyyttä, vaarana on, että osa opiskelijoista tai henkilökunnasta jää turvattomaan asemaan. Yhdenvertaisuus ja esteettömyys eivät ole sivuseikkoja.

Mitä pitäisi huomioida, jotta varautuminen koskee kaikkia?

• Esteettömyys: tilojen ja evakuointireittien on oltava kaikille käytettäviä. Harjoitukset on suunniteltava niin, että kaikki voivat osallistua. Oma havaintoni esitykseen liittyen on, että erityisesti koululiikuntaan osallistuminen tulee varmistaa kaikkien oppilaiden kohdalla sekä mahdollisuus esteettömään luontoliikuntaan.
• Saavutettava viestintä: tieto kriiseistä ja toimintatavoista on kerrottava ymmärrettävästi – tarvittaessa selkokielellä ja viittomakielellä.
• Tunteiden käsittely: opiskeluhuollon ja henkilöstön tukipalveluiden tulee vahvistaa henkistä kriisinkestävyyttä.

Kokonaisturvallisuus on meidän kaikkien asia

Seminaari muistutti, että kokonaisturvallisuus ei ole vain viranomaisten vastuulla. Jokaisen oppilaitoksen tulee varautua sekä pieniin häiriöihin että suuriin kriiseihin. Hyvä suunnittelu, jatkuva harjoittelu ja kaikkien osallistaminen luovat pohjan turvallisuudelle.

Kun varautumisen näkökulmiin sisällytetään myös yhdenvertaisuus, esteettömyys ja saavutettavuus, voidaan sanoa, että turvallisuus todella koskee meitä kaikkia.

Liisa-Maija Verainen / Lihastautiliitto ry

koulu- ja työelämäasiantuntija