Teksti: Terhi Manninen

Esteettömyysdirektiivi vaikuttaa sekä fyysisten laitteiden esteettömyyteen että digitaalisten palveluiden saavutettavuuteen. Kyse ei ole pienestä sääntelyuudistuksesta, vaan siitä, toimiiko jokaisen arki vai ei.

Kesäkuun 28. päivä 2025 vie eteenpäin sekä digitaalisten palveluiden saavutettavuutta että fyysisten tuotteiden esteettömyyttä. Silloin tulee noudattaa digipalvelulain saavutettavuutta koskevia muutoksia sekä lakia eräiden tuotteiden esteettömyysvaatimuksista. Molemmat perustuvat EU:n esteettömyysdirektiiviin, joka velvoittaa tekemään tietyistä tuotteista ja palveluista käytettäviä kaikille, myös vammaisille. Kyse on erityisesti digitaalisista palveluista ja fyysisistä laitteista, joita ihmiset tarvitsevat arjessa, asioinnissa ja vuorovaikutuksessa. Moni arjessa tärkeä tuote tai palvelu jää kuitenkin vielä direktiivin ulkopuolelle. Toivottavasti tulevaisuudessa myös niihin päästään vaikuttamaan, sillä esteettömyyden ja saavutettavuuden pitäisi ulottua koko elinympäristöön.

Saavutettavuusasiantuntijana näen direktiivissä ennen kaikkea suunnan, johon meidän on mentävä. Kyse ei ole vain siitä, että jokin toimii teknisesti, vaan siitä, että ihmiset pääsevät itse hoitamaan omia asioitaan, ostamaan, maksamaan, lukemaan ja kommunikoimaan ilman, että täytyy pyytää apua tai jäädä ulkopuolelle.

Kun verkkokaupassa voi asioida ruudunlukijalla, kun sähköinen kirja toimii apuvälineillä tai kun maksupäätteessä on fyysiset, selkeästi tunnistettavat näppäimet kosketusnäytön sijaan, on kyse saavutettavuudesta ja esteettömyydestä, jotka mahdollistavat itsenäisyyden.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Verkkokauppojen, pankkipalvelujen ja sähköisten kirjojen on oltava saavutettavia eli toimittava myös ruudunlukijalla ja ilman hiirtä pelkällä näppäimistönavigoinnilla.

Markkinoille tulevien laitteiden, kuten tietokoneiden, älypuhelimien ja maksupäätteiden on oltava esteettömiä eli fyysisesti helppokäyttöisiä. Esimerkiksi maksupäätteissä pitää olla selkeät painikkeet, pelkkä kosketusnäyttö ei riitä.

Digitaalisen yhdenvertaisuuden on toteuduttava. Palveluiden ja laitteiden pitää toimia myös niille, joille saavutettavuus ja esteettömyys eivät ole valintoja vaan välttämättömyys.

Esteettömyysdirektiivi ei vain paranna teknisiä ominaisuuksia, vaan vahvistaa myös ihmisoikeuksia. Se muistuttaa meitä siitä, että teknologian pitää palvella ihmisiä, ei sulkea heitä ulkopuolelle.

Kirjoittaja toimii saavutettavuusasiantuntijana Näkövammaisten liitossa.