Osallistuin Vammaisfoorumin edustajana kesäkuussa New Yorkissa järjestettyyn YK:n vammaissopimuksen osapuolten konferenssiin eli COSP:iin.

Tänä vuonna järjestettiin COSP:n 18. istunto. Sen yleisteemana oli yleisen tietoisuuden lisääminen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja panoksesta sosiaaliseen kehitykseen ennen toista sosiaalista kehitystä käsittelevää huippukokousta (Second World Summit for Social Development). Lisäksi konferenssilla oli kolme alateemaa: 1. Vammaisten henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja sosiaalisen kehityksen politiikan tehostaminen innovatiivisen rahoituksen avulla; 2. Ketään ei jätetä jälkeen: tekoälyn käyttö osallisuuden tukemisen välineenä vammaisten henkilöiden osallistumisen vahvistamiseksi; 3. Alkuperäiskansoihin kuuluvien vammaisten henkilöiden oikeuksien tunnustaminen ja käsitteleminen sekä heidän roolinsa vammaisten osallisuuden edistämisessä.

Ennen varsinaista kolmipäiväistä YK-konferenssia osallistuin maanantaina kansalaisjärjestöjen kansalaisyhteiskuntafoorumiin. Sen ensimmäisen istunnon aiheena oli ”monimuotoisuuden vastaisten poliittisten narratiivien ja globaalin taloudellisen tilanteen vaikutus vammaisyhteisön työhön”. Puheenvuoroista piirtyi vahvasti kuva eri puolilla maailmaa vallitsevasta yleisestä trendistä, että vammaisten henkilöiden palvelujen ja vammaisjärjestöjen rahoitusta leikataan. Leikkausten taustalla ovat viime aikoina kannatustaan nostaneet poliittiset ja ideologiset ajattelumallit, joissa vastustetaan monimuotoisuutta, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia. Vammaisjärjestöjen kansainvälinen yhteistyö, erityisesti uudet innovatiiviset yhteistyön muodot, esitettiin yhtenä keinona vastustaa huolestuttavaa kehitystä.

Muissa foorumin istunnoissa aiheet olivat COSP:n alateemojen mukaisia. Toisessa istunnossa korostettiin mm. vammaisten henkilöiden palvelujen sekä rahoituksen ihmisoikeusperustaisuuden vahvistamista. Mieleen nousi ajatus, että vaikka eri maissa palvelu- ja rahoitusjärjestelmät ovat erilaisia, eivätkä puheenvuoroissa esitetyt ratkaisut ja innovaatiot ole yleispäteviä, toisaalta juuri erilaisuudesta voi nousta uusia ajatuksia kehittää omia kansallisia toimintatapoja. Kolmannessa istunnossa käsiteltiin tekoälyä. Monessa puheenvuorossa korostettiin, että tekoälyllä voi olla sekä huomattavia etuja että voimakkaita haittoja vammaisten ihmisten kannalta. Pidin tässä istunnossa Vammaisfoorumin nimissä puheenvuoron. Puheenvuorossa totesin tekoälyn, sen nopean kehityksen ja valtavan potentiaalin asettavan haasteita YK:n vammaissopimuksen soveltamiselle ja tulkinnalle. Vammaissopimus ei itsessään ehkä huomioi riittävästi tekoälyä, sillä se on laadittu aikana, jolloin tekoälyn mullistavia vaikutuksia ei osattu vielä ennakoida. Esitin myös, että YK:n vammaisten oikeuksien komitean tulisi antaa yleiskommentti tekoälystä esimerkiksi artiklan 9 näkökulmasta. Lisäksi tekoälyn ihmisoikeuksiin perustuvassa kehittämisessä olisi tarpeen tehdä laaja-alaista yhteistyötä sekä kansainvälisesti että kansallisesti.

Tiistaista torstaihin ohjelmassa olivat viralliset COSP-istunnot, jotka koostuivat yleiskeskusteluista sekä edellä kuvattuihin teemoihin keskittyvistä pyöreän pöydän keskusteluista. Suomen puheenvuoron tiistain yleiskeskustelussa piti alivaltiosihteeri Pekka Puustinen Ulkoministeriöstä. Puheenvuorossa korostettiin mm. YK:n vammaisinkluusiostrategiaa (UNDIS eli UN Disability Inclusion Strategy) osana kaikkea YK:n työtä ja, että sille pitäisi turvata pysyvä rahoitus osana YK:n budjettia. Yleiskeskustelun puheenvuorot olivat tosiaan pääosin aika yleisluontoisia. Osapuolia muun muassa kannustettiin vahvistamaan kansallisia mekanismeja YK:n vammaissopimuksen toimeenpanemiseksi. Painotettiin tarvetta integroida sopimuksen periaatteet kansalliseen lainsäädäntöön, politiikkaan ja käytäntöihin.

Kansalaisyhteiskuntafoorumin ja virallisten istuntojen ohella päivien aikana järjestettiin kymmeniä sivutapahtumia, joihin oli mahdollista vapaasti osallistua. Suuri osa sivutapahtumistakin perustui COSP18-teemoihin, toki syventyen erityisiin kysymyksiin kuten vaikkapa työelämäosallisuuteen. Myös Suomi järjesti sivutapahtuman yhdessä Pohjoismaiden ministerineuvoston ja UN Womenin kanssa tekoälystä otsikolla “AI for all – Promoting participation of persons with disabilities through inclusive, fair and accessible artificial intelligence “.

Tekoäly oli muutoinkin paljon esillä. Sen osalta korostettiin vammaisten ihmisten ottamista mukaan suunnitteluun ja päätöksiin sekä sääntelyn kehittämistä. Rahoitusta, sen uusia innovatiivisia muotoja, käsiteltiin myös useissa tapahtumissa. Mieleen jäi ainakin se, että eri malleihin olisi hyvä kytkeä vastuullisuutta, koordinointia ja monitorointia. Alkuperäiskansoihin kuuluvien vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva osa konferenssista jäi osaltani vähemmälle huomiolle. Sen sijaan vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen osallisuus oli vahvasti esillä ja se lieneekin yleisesti COSP-konferenssien kestoteema, joka yhdistyy vuosittain vaihtuviin teemoihin. Niinhän sen pitääkin olla: ”Ei mitään meistä ilman meitä”.

Mika Välimaa / Kynnys ry

Juristi