Kun pääministeri Orpon hallitus aloitti työnsä, sen hallitusohjelman kirjaukset vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämisestä työelämässä vaikuttivat hyviltä ja toivoa herättäviltä. Ohjelmassa lukee muun muassa, että

”hallitus edistää vammaisten ja osatyökykyisten arvostusta työelämän täysivaltaisina jäseninä”,

”hallitus lisää tietoisuutta vammaisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksista” ja

” työnantajille luodaan kannustimia työn tarjoamiseksi vammaisille henkilöille ja työtä helpottavien välineiden käyttöä edistetään tehokkaalla viestinnällä suoraan yrityksille yhteistyössä työnantajajärjestöjen ja vammaisjärjestöjen kanssa.”

Mielessä virisi toivo, että tämä hallitus haluaa sitoutua vammaisten ihmisten työllistymisen edistämiseen, vaikka Suomen taloustilanteen takia rahat ovatkin tiukassa.

Mitä sittemmin on tapahtunut? Työministeri Satonen nimitti useasta toimijasta koostuvan työryhmän, jonka tehtävänä on ollut vuoden verran työstää toimintaohjelmaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseksi. Toimintaohjelma on edelleen vaiheessa. Palkkatukea on uudistettu – tällä hetkellä sitä ei monellakaan työllisyysalueella myönnetä. Uudet työllisyysalueet aloittivat vuoden vaihteessa. Muutoksen vuoksi monella alueella tilanne vaikuttaa vielä aika sekavalta eikä alueilla ole taloudellisia resursseja edistää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Suojaosuus työttömyysturvasta on poistettu eli työtulot vaikuttavat heti työttömyysturvaan pienentävästi. Tämä on vaikuttanut niin, että keikkatöihin ei ole kannustetta tarttua, koska toimeentulo kokee kovan kolauksen. Lisäksi työministeriössä on työn alla muutos, joka helpottaa työntekijän irtisanomista tilanteissa, joissa henkilön työkyky on muuttunut.

Onko siis mitään hyvää sanottavaa tämän hallituksen toimista? Ei toistaiseksi. Nyt olisi hallituksen jo näytettävä niitä positiivisen muutoksenkin merkkejä. Suomessa ei osata sanoa, mikä on vammaisten henkilöiden työllisyysaste, koska meillä ei ole eksakteja tilastoja vammaisista henkilöistä. Tiedetään se kuitenkin, että vakavia toimintarajoitteita kokevien ihmisten osallistuminen työelämään on alle 50 % eli selkeästi alhaisempi kuin työikäisen väestön.

Vammaisten henkilöiden tilanne yleensä hukkuu osatyökykyisyyden käsitteen alle. Vammainen henkilö kun voi olla täysin työkykyinen, mutta silti työtön nimenomaan vammaisuuden takia. Hämmentävää kyllä, mutta hyvinvointivaltiomme on työntänyt vammaiset ihmiset pois työmarkkinoilta pitäessään hyvää huolta ja tarjotessaan kattavan sosiaaliturvan vammautumisen riskin varalle.

Edustan Vammaisfoorumia siinä työryhmässä, jonka tehtävänä on ollut työstää toimintaohjelmaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseksi. Työryhmä on viime vuoden aikana kuullut useita asiantuntijoita, saanut tilastollista katsausta työelämän ulkopuolella olevista, teettänyt selvityksen eurooppalaisista malleista sekä järjestänyt kyselyn ja kuulemistilaisuuden laajalle joukolle aiheen parissa työskenteleviä toimijoita. Vammaisiin henkilöihin kohdistuva syrjintä työelämässä on työryhmässä tunnistettu. Pystytäänkö tällä toimintaohjelmalla asiaa ratkaisemaan, on vielä hämärän peitossa. Hallituksen tiukka talouskuri jatkuu, joten mitä on tehtävissä? Toimintaohjelma tulee sisältämään useita erilaisia toimenpiteitä, joilla on mahdollista edistää vammaistenkin henkilöiden työllisyyttä. Tilanteen paraneminen kuitenkin vaatii, että toimenpiteet tosiasiallisesti toimeenpannaan ja uusilla työvoimaviranomaisilla on todelliset mahdollisuudet, resurssit ja osaaminen edistää inklusiivisia työmarkkinoita alueillaan.

Anne Mäki / Invalidiliitto

Asiantuntija, koulutus ja työelämä